Yksinäisyys & ystävyys

Jokainen meistä kaipaa lähelleen ystävää ja sitä, että hyväksytään. Yksinäisyys voi musertaa niin lapsen kuin aikuisenkin ja se voi aiheuttaa myös muita tunteita kuten kiukkua, pettymystä ja mustasukkaisuutta. Kirjoissa niin Pikin, Täplän, Ulpun kuin Kettu-Petterinkin käy hyvin eikä kenenkään tarvitse olla enää yksin.

Piki. Katri Kirkkopelto. Lasten Keskus 2016. 33 sivua.

Piki on pieni olento, joka on pukeutunut supersankariksi ja lähtee metsään etsimään ystäviä. Innostus ja odotus kuitenkin muuttuu yksinäisyydeksi, kiukuksi ja pettymykseksi, kun metsämajan pomo pomottaa eikä huoli Pikiä mukaan porukkaan. Onneksi muutkin ovat kyllästyneet pomotteluun ja Piki saa ystäviä. Kirjassa esiintyvät hahmot ovat eläimenkaltaisia olentoja, joiden sukupuolta ei ole määritelty.

" - Minä olisin niin kamalasti halunnut päästä mukaan,

Piki sanoi ihan pienellä äänellä.

Sitten tuli itku."

(s. [13])

Piki oli ehdokkaana Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2016.

Kannattaa tutustua myös kirjaan liittyvään oppimateriaaliin, Mun ja sun juttu, josta lisää tietoa Kirjapajan verkkosivuilla:

https://lastenkeskus.fi/kasvattajan-tueksi/piki-sarja/

Asiasanat: kuvakirjat; mielikuvitusolennot; oliot; metsät; majat; supersankarit; tunteet; yksinäisyys; pettymys; kiusaaminen; ystävyys; ilo; sukupuolineutraalius

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira. Hellevi Salminen. Otava 2012. 96 sivua.

Koirat Pekko ja Täplä muuttavat perheineen maalta kaupunkiin. Muutos hämmentää erityisesti vanhempaa Pekko-koiraa. Pentukoira-Täpläkin hieman ärsyttää, kun se on jatkuvasti tiellä. Pikkuhiljaa Pekko kuitenkin alkaa tutustua sekä Täplään että uuteen asuinympäristöönsä. Mieleen palaa kuitenkin välillä Jänis Joplin, Pekon entinen ystävä, mutta hän ei ystävästään puhu kenellekään. Syksyn saavuttua sairas ja vanha Pekko kuolee. Täplä kaipaa ystäväänsä ja perheeseen päätetäänkin ottaa uusi koira seuraksi. Kirjassa on mustavalkoinen kuvitus sekä väljä teksti, jossa muutamia pitkiä sanoja on tavutettu.

Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira -kirja sai Kaunis kirja –palkinnon vuonna 2012. Puhuva koira Pekko esiintyy myös kirjassa Pekko ja Jänis Joplin.

Kirjailijasta tietoa Otavan sivuilta:

https://otava.fi/kirjailijat/hellevi-salminen/#.Wa08oTMgn-Y

Asiasanat: eläinkertomukset; lemmikkieläimet; inhimilliset eläimet; koira; itsetunto; tunteet; ystävyys; yksinäisyys; mustasukkaisuus; ihailu; elämänkaari; kuolema; suru

Kaikkien juhla. Miikka Pörsti. Tammi 2016.

142 sivua.

Kettu-Petteri on kahdeksanvuotias poika, jonka elämä muuttuu, kun naapuriin muuttaa irakilaistaustainen poika, Muhammed eli Muhis. Kettu-Petteri ei sulata uutta tulijaa, vaikka muu pihan kaveriporukka ystävystyy Muhiksen kanssa nopeasti. Kateellinen Kettu-Petteri yrittää tehdä Muhiksen elämästä kurjaa, mutta onneksi naapurinsetä, herra Jargon, puuttuu tilanteeseen. Kirja on kuvitettu värikuvin.

"Laskeutuu iltoja ja öitä, nousee uusia päiviä.

Kukaan ei leiki iltapäivisin pihalla.

Siellä on sellaisia jännitteitä.

Aivan kuin piha olisi tahmea ja jalat jäisivät kiinni hiekkaan."

(s. 90)

Kirja on Miikka Pörstin esikoisteos.

Lastenkirjainstituutin materiaalia ilmiölähtöisen opetuksen tueksi kirjasta: http://lastenkirjainstituutti.fi/2016/wp-content/uploads/2016/12/vieraasta-tutuksi.pdf

Asiasanat: pojat; kiusaaminen; kiusaajat; tunteet; yksinäisyys; ystävyys; kateus; syrjintä; rasismi; naapurit; erilaisuus; pakolaisuus; maahanmuuttajat

Marenkikeiju. Laura Lähteenmäki. WSOY 2007.

120 sivua.

10-vuotias Ulpu on yksinäinen neljäsluokkalainen tyttö. Hän ihailee yli kaiken veljensä Kivin tyttöystävää Siljaa. Kivin ja Siljan erottua myös Ulpu suree ja kokee olonsa entistäkin yksinäisemmäksi. Ulpu pitää niin ruuasta kuin tanssistakin, mutta paras pakopaikka on lähimetsän maja, jossa hän voi unohtaa kiusaamisen ja ajatella olevansa kevyt kuin perhonen. Ulpu kuitenkin huomaa, että joku on käynyt majalla. Lopulta hän tutustuu naapuriin muuttaneeseen Juuliaan ja elämä tuntuu helpommalta yhdessä ystävän kanssa.

"Olin yhtäkkiä järisyttävän tietoinen siitä, että siinä me olimme, juuri me kaksi, eivätkä ketkään muut. Se oli sellainen hetki, että tajusin vahvasti, miten hyvä minun oli olla, tässä lattialla, jalat kassissa, pyllyni alla jännittävä kirja - eikä sillä tuntemuksella ollut mitään tekemistä sen kanssa, että vatsani oli täynnä pizzaa."

(s. 120)

Kirja on saanut Arvid Lydecken-palkinnon vuonna 2007.

Kirjailijasta lisää:

http://www.nuorisokirjailijat.fi/lahteenmaki-laura.html

Asiasanat: tytöt; perhe-elämä; tunteet; yksinäisyys; ystävyys; ihailu; koulukiusaaminen; syöminen; lihavuus; harrastukset; tanssi

Ei tunnu miltään!