Sodan keskellä olevat lapset ja nuoret kokevat tämän osion kirjoissa realistisesti pommitusten kauhut, raunioituneet kodit, nälän ja janon, piiritykset, miehitykset ja piilottelut, pitkät pakomatkat ja myös vastarintaan nousemisen. Sodasta huolimatta nuoret kokivat myös rakkautta, jolla ei kuitenkaan aina ollut onnellista loppua. Näistä kirjoista esiin nousee myös nuorten halu kapinoida sodan mielettömyyttä vastaan.

Tarinat sijoittuvat Euroopan sotatantereille, mm. Saksaan, Puolaan, Unkariin, Tšekkoslovakiaan, Kreikkaan, mutta myös Pohjoismaihin, miehitettyyn Tanskaan ja Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen (Jorma Kurvisen Pako) sekä Venäjälle. Sekä Sisko Latvuksen (Kaukana omalta maalta. 2011) että Ruta Sepetyksen (Harmaata valoa, 2011) teokset kuvaavat Stalinin toimeenpanemia raakoja kansojen pakkosiirtoja ja karkotuksia yhden perheen näkökulmasta. Mukana on myös kaksi autenttista nuoren tytön piirityspäiväkirjaa Budapestin ja Leningradin piirityksistä.

Maantieteellisesti kaukaisempia, koskettavia sotakuvauksia välittävät Keiji Nakazawan Hiroshiman poika (1986) ja Karl Brucknerin Sadako tahtoo elää (1963). Maria Gleitin Kiinalaistyttö Sa Tu Sai (1954) sijoittuu ajallisesti juuri toista maailmansotaa edeltävään Kiinan ja Japanin väliseen sotaan.

Otsikko on saanut nimensä nuoren tytön, Christine Arnothyn Budapestin piirityksen aikana (vuodenvaihde 1944-1945) pitämästä päiväkirjasta Olen viidentoista enkä tahdo kuolla (1956).