Aili Konttinen

Maatalon tytär Johanna pääsee sairaalasta, jossa hän on maannut selkä kipsattuna puolitoista vuotta, kesäksi kotiin. Johannan veli Paavo on sodasta palattuaan vetäytynyt asumaan erakkona pienelle saarelle, itse rakentamaansa saunakamariin. Johanna muuttaa myös saareen ja yrittää palauttaa veljensä perheen pariin. Joukkoon liittyy vielä kolmas nuori, sotasokea Arvo, joka kuntouttaa Johannan selkää.

”Sota oli loppunut aikoja sitten. Oli rauha. Se oli ajatus, joka silloin tällöin tuli mieleen ja herätti ihmettelyä. Sota oli loppunut, loppunut… Nyt oli määrätietoista, sitkeää, lannistumatonta työtä, jälleenrakennusta, haavojen ja iskujen parantelua, hävinneen kansan kaikkien jäsenten yhteenkuuluvaisuutta, hakeutumista lähekkäin, jolloin oli helpompi ponnistella ja kestää - tai ainakin rauhan olisi pitänyt olla sitä.” (s. 180).

Valistus 1946.

T. Rautapalo-Rapp

Hengeltään pasifistinen, sotaan kriittisesti suhtautuva teos kuvaa sodan vaikutusta nuoreen ihmiseen. Kirjan kertoja, 18-vuotias Pertti, on osallistunut jatkosotaan ja Lapin sotaan ja menettänyt uskonsa ihmiskuntaan sotakokemustensa vuoksi. Hän haluaa "palata luontoon" ja vetäytyy Lappiin vain koira mukanaan, elääkseen erakkona autiokämpässä. Lapissa Pertti kohtaa saksalaisen ja venäläisen sotilaan; sotilaskarkurin ja sotavangin. Entiset viholliset näkevät toisensa ihmisinä, ystävystyvät ja asuvat autiokämppää yhdessä, metsästäen ja kalastaen. He myös pohtivat yleisellä tasolla kokemuksiaan ja sodan luonnetta. Luonnolla ja elätiksi otetuilla eläimillä (saukko, naali, poro) on merkittävä tervehdyttävä ja terapeuttinen rooli.

”On keksitty uusia, hirvittäviä aseita. Liittoutuneet ovat jonkinlaisella atomipommilla pyyhkäisseet miltei olemattomiin joitakin japanilaisia asutuskeskuksia. Tämän johdosta sota käytännöllisesti katsoen on päättynyt kaikkialla maailmassa.” (s. 137).

”Edustamme täällä kolmea ihmiskansaa ja neljää eläinlajia, siis mitä kirjavinta yhteisöaineista, mutta - - olotila on mitä sopusointuisin ja tasapainoisin. - - tällaisen olotilan mahdollisuus olisi tavoitettavissa myös laajemmassa mitassa.” (s. 106).

”Hän oli kiintynyt Fritziin ihmisenä, ei tämän saksalaisuuteen  - - mutta olosuhteet olivat häntä - heitä kumpaistakin - vastaan. Mitä merkitsi loppujen lopuksi kansallisuus? Se oli ja sen täytyikin olla varsin vähäpätöistä. Tosiasiahan lienee, että koko ihmissuku on lähtöisin samasta kantaäidistä. - - Eroja tuskin on. Aikanaan, erinäisten aikojen kuluttua se havaittaisiin, ja silloin myös toteutuisi koko maailmaa käsittävä yhtenäinen valtioliitto -.” (s. 140).

Valistus 1947. Kannen kuva kirjailijan.

Lisätietoja:

Kirjailijan nimi Tauno Rautapalo-Rapp.

Aili Konttinen

Koululaisromaani, jossa pohditaan sodan jälkeisen nuorison tuntoja. 16-vuotias iloinen ja eloisa Krisse aloittaa kuudennen luokan yhteiskoulussa ja tutustuu uusiin koulutovereihinsa. Krissen isä on joutunut vastahakoisesti luovuttamaan karjalaisille maata sodan jälkeen. Sattumalta karjalaispoika Seppo ja Krisse ovat osuneet samalle luokalle. Toveripiirissä on myös mm. lahjakas, viulua soittava, vainoja paennut juutalaispoika Joosef ja nyrpeä Lahja. Nuoret mm. perustavat keskustelukerhon nimeltään Sadan asian kerho.

Nuoret kokevat sodan varjostavan heitä:

” - - he olivat olleet liian pieniä käsittääkseen, mitä sota merkitsi, tuo sota, jonka varjo nyt kuitenkin itsepintaisesti tavoitteli heitä, koska he kuuluivat sodan jälkeiseen nuorisoon ja heiltä odotettiin sitä tai tätä tai tuota juuri siitä syystä.

   Sodan varjo oli muutenkin heidän lähellään. ” (s. 21-22).

”Sodan varjo oli kaikkialla, kun vain oikein ajatteli. Sitä ei päässyt pakoon.” (s. 24).

Rauha ei ole itsestäänselvyys:

”- me kaikki olemme pääsemässä jaloillemme vilkkaassa tahdissa, Seppo Raivio myönsi. - Me loittonemme päivä päivältä sodasta - ja koetamme olla varmoja, ettei mitään uutta sotaa milloinkaan tule - aina siihen asti, kunnes kansojen on taas ikenet irvessä hyökättävä toistensa kimppuun. Ja sitten tulee atomipommi - ja viuuh! Siinä meni meidän tärkeä taivaankappaleemme!” (s. 137-138).

”Miten kukaan saattoi säilyttää uskonsa suuriin aatteisiin - kansainväliseen rakkauteen ja ymmärtämykseen - - kun jo oman kansan pienoismaailmassa näki joka päivä ihmisen sellaisena kuin hän oli, jos hänet riisuttiin valheellisuudesta: se, jolla oli voimaa, anasti heikommalta, riisti ja sorti!” (s. 177).

Tammi 1948. (Tammen nuorten sarja; 2). Kansikuva signeerauksen perusteella Maija Karma.

Eila Pennanen

Yhteiskunnallisesti valveutunut 16-vuotias Iira matkaa kansainväliselle työleirille Lappiin tarkoituksenaan sekä parantaa kielitaitoaan että auttaa Lapin vähäosaisia. Nuorten väliset kulttuurierot aiheuttavat välillä ristiriitoja, ja myös pienen lestadiolaiskylän asukkaat vieroksuvat ulkomaalaisia, varsinkin mustaa poikaa. Leirillä pohditaan kveekari Taavetin johdolla rauhanaatetta ja aseettomuutta: onko asepalvelus välttämätön? Juuri sodasta selviytyneille suomalaisille kysymys on hämmentävä. Hämmennystä aiheuttavat Iiralle myös hänen vanhempiensa keskinäiset ristiriidat. Raskas työ, äkillinen metsäpalo ja siitä selviytyminen sekä kirjeenvaihto vanhempien kanssa selkiyttävät Iiran ajatuksia.

”Hän kertoi maailmasta, joka sodan jälkeen oli ollut niin raastettu ja revitty, että oli tuntunut siltä, kuin haavat eivät koskaan olisi voineet mennä umpeen. Silloin oli muutamien henkilöiden mieleen, jotka surivat maailman kärsimysten vuoksi, tullut ajatus, että täytyi saada aikaan yhteys entisten vihollisten välillä ja panna heidät auttamaan toinen toistaan. Vanhempien ihmisten oli vaikeampi antaa anteeksi ja muuttaa suhtautumistaan, siksi käännyttiin nuorten puoleen. Ja nuoret nousivat ja ojensivat auttavan kätensä siellä, missä tarvittiin, kysymättä mitä kieltä autettava puhui, mitkä olivat hänen uskonnolliset käsityksensä ja poliittiset opinkappaleensa. Tapahtui ihme: entisistä vihollisista tuli ystäviä yhteisessä ponnistelussa kärsimysten lieventämiseksi.” (s. 74).

”Oli toivottoman vaikeata puhua rajan yli itään. Mutta sitäkin yritettiin, ja kenties siinä onnistuttaisiin, kenties vielä kerran idän ja lännen nuoriso tapaisi työleireillä ja voisi puhua avoimesti epäluulosta ja pelosta, jota molemmin puolin tunnettiin.” (s. 84).

”Ihmiset auttoivat toisiaan. Ihmiset auttoivat, ihmiset tuhosivat toistensa elämän. - - Hänkin halusi kehittyä ihmiseksi, joka auttoi toisia. Hän, Iira, joka oli saanut nimensä vihasta, eläisi ja omistaisi elämänsä ihmisten väliselle yhteistyölle ja rakkaudelle.” (s. 155).

WSOY 1956. (Vihreä kirjasto; 15). Kansi Leena Puranen.

Paavo Rintala

Kertomus oululaisen poikasakin, Raksilan poikien, vaiheista sodan aikana. Saksalaisten tulo sekoittaa poikajoukkion elämän: pojat myyvät saksalaisille olutta, auttavat purkamaan heidän tavara-autojaan ja vaanivat sotilaiden naisseikkailuja. Saksalaiset sotilaat edustavat pojille myös miehen mallia, kun isät ovat rintamalla. Yhden pojan, Jaken, äiti lähtee saksalaisen sotilaan matkaan ja jättää perheensä.

Päällys Markku Reunanen. Otava 1958. (Kuva 3. p. 1959).

Eeva Virtanen

17-vuotias Leila elää nuoruuttaan raunioituneessa Viipurissa. Everstiluutnantti-isä on rintamalla ja hänen lomapäivänsä ovat tytön elämän kohokohtia. Sota koskettaa Leilankin maailmaa. Sisarpuoli Kauno odottaa lasta kaatuneelle sulhaselleen, ensirakkaus Aulis solmii lomallaan nopean avioliiton. Eräänä päivänä isä ei enää saavu kotiin.

Weilin + Göös 1967. (Teiniromaaneja; 3). Päällys Tarina Lounasmaa.

Jane Gardam

Kertojana kohta 13-vuotias, nokkela, itsenäinen, suorapuheinen Jessica Vye, joka aikoo tulla kirjailijaksi - koulussa vieraileva kuuluisa kirjailija on vakuuttanut hänet siitä jo 9-vuotiaana. Jessican isä on vaihtanut koulumestarin ammatista papinvirkaan, perhe on muuttanut North Eastiin, ja Englanti on sodassa Saksan kanssa. Kaasunaamarit ovat pakollisia, samoin ruokasäännöstely. Jessican ihastus, vasemmistolainen Christian, 14-v., haluaa esitellä tälle slummien todellisuutta, ja juuri silloin iskee pommitus. Jessican kirjoittama runo voittaa kansallisen kilpailun ja julkaistaan Timesissa.

Englanninkielinen alkuteos A long way from Verona (1971). Suomennos Aila Nissinen. Otava 1974. (Otavan nuortenkirjoja). Kansipiirros Ritva Vesa-Kukkonen.

Manu Teittinen

Sittemmin Ruotsiin muuttanut Manu Teittinen muistelee nuoruuttaan Kotkassa. Eletään sota-aikaa satamakaupungissa, isät ovat rintamalla ja äidit tehtaalla vuorotyössä. Minäkertoja, Känä ja Putro elävät riehakkaimpia poikavuosiaan. Pommitukset, puute, nälkä ja epävarmuus ovat jokapäiväistä, mutta yritteliäät pojat onnistuvat aina jostakin, laillisin tai laittomin keinoin, hankkimaan lisuketta ruoka-annokseensa, tupakkaa tai muutaman setelin. Romaanimuotoisen, runsaasti dialogia sisältävän kirjan kieli on rehevää murretta ja ronskia poikien sanailua.

Tammi 1975. Päällys Veikko Silén.

Lisätietoja:

Ruotsinsuomalainen kirjailija.

Johannes Mario Simmel

12-vuotiaan Marian äiti on sairaalassa ja isä kadonnut toisen maailmansodan aikana. Maria on hiljainen ja kunnollinen tyttö, ja niinpä koko koulu hämmästyy, kun Mariaa syytetään retkirahojen kavaltamisesta. - Kirja on omistettu Erich Kästnerille ja tarinassa on viittauksia Pojat salapoliiseina -kirjaan. Lisäksi kirjan kertoja kommentoi tapahtumia ja kääntyy lukijan puoleen, mm. kertomalla sodan vaatimista uhreista.- Teoksessa on mustavalkokuvitus. Johannes Mario Simmel (7.4.1924 Wien, Itävalta - 1.1.2009 Zug, Sveitsi) oli itävaltalainen kirjailija.

Karisto 1980.

​

Lisätiedot:
Teos lisätty näyttelyyn 5.7.2016

Lasse Raustela

Esko Talvela täyttää tammikuussa 1939 kuusitoista vuotta ja saa vihdoin liittyä suojeluskuntapoikiin. Esko käy koulua, haaveilee Marjasta ja juoksee suojeluskunnan maastoharjoituksissa. Sodanuhkaa on ilmassa; kellariin rakennetaan pommisuoja ja koulussa harjoitellaan kaasunaamarin käyttöä. Isä lähtee Kannakselle ja Eskosta tulee ilmapuolustuskeskuksen lähetti. Äkkiä sota on totta, pommit jysähtelevät ja Turku palaa.

Tammi 1979.

Lisätietoja:

Kuusiosaisessa Taivaansavut-sarjassa (1979-1989) seurataan turkulaista Talvelan veljessarjaa talvisodan aatosta jatkosodan päättymiseen. Sarjaan kuuluvat lisäksi teokset Isonkallion varjo (1982), Mikkolanmäki ampuu (1982), Myrskynsilmä (1983), Palavat yöt (1984) ja Vahdinvaihto (1989).

Topelius-palkinto koko sarjasta 1990.

Osmo I. Kaila

Lukiolaispoika Uolevi viettää kesää perheensä kanssa Rajajoella, Terijoen ja Kuokkalan maisemissa ennen talvisodan syttymistä. Perheeseen kuuluvat originelli eversti, komea everstinna ja Karjalan murretta haastava äidinäiti Karoliina. Uolevi käy merenrannalla, kalastaa ja ui, mutta rajajoen keskiviivaa ei saa ylittää. Kesän aikana Uolevi ihastuu ja aikuistuu, kesän lopussa perhe hajaantuu.

WSOY 1980. Päällyksen valokuva Matti Tirri.

Eva Illoinen

On sodanjälkeinen talvi Turussa. Perri (14-15 v.) on keskikoulun viidennellä luokalla, ja ajautuu tyttöryhmän eli sakin ulkopuolelle, sosiaaliseen paitsioon. Perri tuntee itsensä ulkopuoliseksi myös kotona, jossa karjalainen isäpuoli on ilmestynyt Perrin ja äidin yhteiseen kotiin. Yksinäisyyden tuntojen vastapainoksi Perri harrastaa näyttelemistä Turun Lapsiteatterissa ja pyydetään häntä mukaan teinikuntaankin. Perrillä riittää ihailijoitakin, Kale seisoskelee ikkunan alla, mutta Perri ei tunne samoin. Koululaiset kävelevät iltaisin korttelikarusellia, syövät Lesulla korvikejäätelöä ja puhuvat kouluhipoista ja ihastuksistaan. Perrillä on myös rohkeutta kritisoida ääneen lausumattomia koulun seurustelutapoja. Ilon päivä on, kun isäpuoli Viljo rakentaa ullakolle Perrille oman huoneen.

Tammi 1981. Kannen päällys Lea Honka-Rentola.

Lisätietoja:

Jatkoa kirjaan Perri lähtee sotaa pakoon (1981).

Anni Lahtinen

Ylioppilastyttö Hanna matkustaa Lontooseen oppimaan englantia. Hän hoitaa englantilaisperheen poikaa ja kotia, mutta ehtii myös rakastua Patrickiin. On vuosi 1938 ja sodan enteet lisääntyvät päivä päivältä. Myös isäntäperhe käy epäluuloiseksi ja epäilee Hannaa juutalaiseksi vakoojaksi, mutta Hanna onnistuu onneksi vakuuttamaan heidät viattomuudestaan. Lopulta Hannan on kuitenkin hyväksyttävä tosiasiat ja palattava Suomeen.

Otava 1981. Kansi Kaarina Ewart.

Lisätiedot:

Trilogian ensimmäinen osa. Samaan sarjaan kuuluvat lisäksi teokset Sinappia, olkaa hyvä! (1982) ja Tuku tuku lampaitani (1983).

Uolevi Nojonen

Roopen pikkupojanelämä mullistuu täysin: hänelle syntyy sisko, isä tulee sodasta takaisin haavoittuneena ja Roopelle itselleen sattuu paha onnettomuus. Sisukkaasti Roope pysyttelee mukana talon töissä. Hänen kannustajanaan on reipas evakkotyttö, Raisa, joka uskoo lujasti Roopen kuntoutumiseen. Roope varttuu murrosikään ja Roopen ja Raisan ystävyys kasvaa rakkaudeksi.

WSOY 1981. Päällys Ulla Vaajakallio.

Anni Lahtinen

Hanna ehti Lontoosta Suomeen viime hetkellä ennen toisen maailmansodan syttymistä. Seuraavana talvena alkaa talvisota ja isän pieni sekatavarakauppa jää Mäkelän naisten hoiviin. Hanna tekee sitkeästi töitä yrittäen korvata sen, mikä taidoista puuttuu. Onnellinen opiskeluvuosi ja ihastus haalistuvat muistoiksi. Hanna ihastuu rintamalla olevaan Eeroon ja sodan loputtua tulevaisuus on avoin.

Otava 1982. Kansi Kaarina Ewart.

Lasse Raustela

Talvisota on ohi. Esko Talvelan, nyt 17-v. sotilaspojan, päivät ovat muuttuneet tyhjiksi, kunnes Esko veljensä Harrin ja evakkopoika Teuvon kanssa keksii ryhtyä hevosajoon. Koulukin alkaa keskellä kesää. Rintamalta palaava isä yrittää myös sopeutua rauhaan. Poliittisia levottomuuksia (IKL, kommunistit) ja verenvuodatusta syntyy kotirintamallakin. Saksalaisia marssii Turkuun ja uusi sota on ovella.

Tammi 1982. Kansikuva Pentti Ajanto.

Lasse Raustela

Jatkosota on alkanut ja Esko Talvela on kutsuttu jälleen palvelukseen. Nuorempi veli Harri on puolestaan päässyt suojeluskuntapojaksi. Yhtäkkiä Turkua pommitetaan, eikä puolustus ennätä täyteen valmiuteen. Suomalaiset innostuvat haaveilemaan entisistä rajoista, kun Saksa marssii voitollisena Neuvostoliittoon. Sitten sota jähmettyy paikoilleen ja evakot saavat palata Karjalaan.

Tammi 1982. Kansikuva Pentti Ajanto.

Anni Lahtinen

Talvisodan päätyttyä nuori Hanna on avioitunut ja muuttanut miehensä kotitilalle. Hän saa hoidettavakseen lammaskatraan ja alkaa totutella muihinkin maatilan töihin. Eero jatkaa opintojaan Helsingissä eikä mustasukkaisuudelta vältytä. Myös jatkosota laittaa nuoren parin koville ja evakkojakin taloon tulee. Lopulta kuitenkin sota loppuu ja esikoinen Eerikki pääsee tutustumaan isäänsä.

Otava 1983. Kansi Kaarina Ewart.

Lasse Raustela

Eletään asemasodan aikaa. Harri käy lukiota ja raataa kesäisin sukulaistalossa maalla, kuopusveli Marttikin tulee työvelvollisuusikään. Esko on mennyt naimisiin ja palannut vänrikkinä vanhalle patterilleen Mikkolanmäelle. Sotilaspoikana Harri joutuu mukaan jäljittämään rintamakarkuria, tuttua muonamiestä.

Tammi 1983. Kansikuva Pentti Ajanto.

Lasse Raustela

Talvelan veljessarjan kuopuksen Martin ja kirvesmiehen tyttären, Mustiaiseksi sanotun Gustafssonin Liisan orastava rakkaustarina sodan varjossa. Kaukana pysytellyt sota palaa takaisin voimalla, Helsinkiä pommitetaan ja taivaanranta palaa öisin. Koulunkäynti keskeytyy ja koululaisia evakuoidaan maalle. Mutta Martti ja Liisa jäävätkin piilottelemaan pyykkivintin kopperoon rakentamaansa salaiseen kotiin.

Tammi 1984. Kansikuva Pentti Ajanto.

Anni Lahtinen

Noin 16-vuotias lentäjän tytär Mirja on haaveillut jo pienestä asti lentäjän ammatista. Sodan sytyttyä hän pääseekin Korven lentokonetukikohtaan töihin. Hän tutustuu valloittavaan nuorisojoukkoon ja ihastuu Rikuun. Ilmenee kuitenkin, että Riku on Mirjan isän ystävä ja ollut naimisissa, mutta vaimo on kuollut pommi-iskussa. Kyseenalaiselta tuntuva rakkaus on kuitenkin muiden ennakkoluuloja vahvempaa.

Otava 1987. Kansi Kaarina Ewart.

Raakel Hyvärinen

Sotaa on kestänyt jo vuosikausia ja syrjäkulmilla eletään kuin pussissa. Saaran koti on ankara körttiläiskoti, eikä isä laske Saaraa edes kylälle: saarnaajan tyttären ei sovi juosta suruttomien seurassa. Mutta sitten kotiin poikkeaa kulkuri. Onko hän desantti tai vakooja? Saarakin haluaisi päästä pois kotoa maailmalle. Saara tuo ruokaa perunakuopassa piilottelevalle kulkurille, mutta seuraavana päivänä mies on lähtenyt.

Kuvittanut Kirsti Laurinolli. Tammi 1988. (Vihreä varis).

Anni Lahtinen

17-vuotias Kaisa Sunila haaveilee näyttelijän urasta, mutta talvisodan syttyessä haaveet täytyy unohtaa. Kaisan täti perustaa evakoille sairastuvan, johon Kaisa menee auttamaan. Sairastuvalle komennettu kaikkitietävä lääkäri Kyösti Kataja aiheuttaa mieliharmia, mutta orvon evakkopojan takia heidän välinsä paranevat, ja romantiikkaakin on ilmassa ennen Kyöstin sotaan lähtöä.

Otava 1988. Kansi Kaarina Ewart.

Lasse Raustela

Kannaksen suurtaistelut alkavat ja evakot Ilmi ja Teuvo palaavat jälleen Turkuun. Talvelan isäkin kutsutaan taas rintamalle. Martti, nuorin veljeksistä, täyttää kuusitoista ja astuu vuorostaan esiin kotirintaman tehtävissä. Odotettu Moskovan välirauha solmitaan, mutta yhteiskunta on täynnä kuohuntaa, aseita kätketään ja punaiset liput liehuvat. Koulupoika Martti elää kaiken keskellä ainutkertaista nuoruuttaan ja kokee rakkauden syttymisen.

Tammi 1989. Kansikuva Pentti Ajanto.

Osmo I. Kaila

Talvisodan alkaessa oppikoulu loppuu. 14-vuotias Olli jää yksin Helsinkiin asumaan, kun äidin työpaikka evakuoidaan Pohjanmaalle ja vapaaehtoiseksi ilmoittautunut Niko-veli saa palvelukseenastumismääräyksen. Isäkin on jo rintamalla. Ollin päivät täyttää huoli pommituksista, vahtivuoroista ja kotiväestä rintamalla, mutta myös ensimmäinen ihastus ja päiväunelmat omista sankaritöistä.

”Sitten maailma räjähti. Kaaduimme Sakun kanssa kadulle kuin salaman iskeminä. Samassa alkoi sataa kiviä. Taivaalta putosi hiekkaa, laudanpätkiä, lasia, kaikkea. Olin varma että kuolen. Pelkäsin, painoin päätä asvalttia vasten. tiiliskivet tanssivat kadulla ympärilläni. Ilma muuttui savuksi.

   Saku huusi vieressä: - Meidän taloon osui!” (s. 10).

WSOY 1990. Päällyksen kuva Ilkka Pesonen.

Uolevi Nojonen

Olli, abiturientti, on ensimmäisellä edustusmatkallaan Pohjoismaisissa yleisurheilukisoissa. Ollista on jo lapsena ennustettu kultamitalijuoksijaa. Katsomossa juoksua seuraa Ollin ensimmäinen ihastus, tyttöjen huoltojoukkueen johtaja Irene Laine. Olli juoksee 1500 metrin juoksun. Kilpailuun valmistautuessa Ollin mieleen nousevat sota-ajan muistot.

WSOY 1994. Kannen kuva Martti Ruokonen.

Laila Hietamies

Kymmenvuotias Hanna on sodan seurauksena puoliorpo ja Lauran paras ystävä. Ystävyyteen tulee särö, kun Lauran setä menee Hannan äidin kanssa naimisiin - eikä Hannalle ole kerrottu mitään. Hanna ei halua uutta isää vaan hän haluaa elää äidin, mummon ja papan kanssa. Kertomuksen taustana on muutama kesäinen päivä sodanjälkeisessä Suomessa pula-aikana.

Kuvittanut Leena Lumme, valokuvat ... Laila Hietamies. Otava 1999.

Lisätietoja:

Kirjan tuotolla autetaan Viipurin ja sen lähialueen kodittomia lapsia.

Yvonne Hoffman

Teini-ikäinen Wanda asuu Hangossa ja ystävystyy kesän aikana vanhainkodissa asuvan Millan kanssa, vaikka ikäeroa on yli 70 vuotta. Millan avulla Wanda saa tuntuman historiaan ja sotien aikaiseen Suomeen. Nuori Milla elää sodan syttymisen lähietäisyydeltä pienessä karjalaisessa kylässä, josta hän muuttaa Vaasaan. Millan ihastus Björn kaatuu rintamalla, ja lisäksi Millalle selviää, että Björnin todellinen rakkaus olikin toinen mies. Sodan aikaan Milla työskentelee sotasairaalassa laittamassa kaatuneita kuntoon ennen heidän lähettämistään kotiin.

Schildt 1999. Kansi Veronica Leo.

Silvia Rannamaa

Kirjan päähenkilö, nyt 14-vuotias Kadri, on syntynyt Viron pääkaupungissa Tallinnassa toisen maailmasodan aikana, jolloin Saksan ja Neuvostoliiton armeijat valloittivat maata vuoron perään. Kadrin äiti on kuollut ja isä kadonnut. Kadri kirjoittaa päiväkirjaansa ja kertoo elämästään ensimmäisestä kouluvuodesta alkaen. Hän asuu huonokuntoisessa kellariasunnossa mumminsa kanssa ja ikävöi kadonnutta isäänsä, josta ei edes saa puhua. Koulussa Kadria kiusataan ja hän pitää itsekin itseään rumana ja tyhmänä, mutta hän pakenee haavemaailmaan lukemalla kirjoja, jos vaan saa niitä käsiinsä. Vähitellen Kadrin asiat järjestyvät ja jopa kadonnut isä palaa kotiin.

Vironkielinen alkuteos Kadri (1959). Suomentanut ja jälkisanan laatinut Anniina Ljokkoi. Savukeidas 2014.

Lisätietoja:

Kadrin päiväkirja on ollut ilmestymisestään lähtien Viron suosituin tyttöromaani.