Pekka Antero Pyyhtiä

Poikakolmikko, kaverukset Pietu, Sepe ja Osku tutkivat raunioitunutta Ensoa, jonne on välirauhan aikana palattu. Jokaisen pystyyn jääneen savupiipun takaa löytyy jännittävä seikkailu: suutariksi jääneitä kranaatteja, ruostuneita kiväärejä, ritsankumeja. Romua keräämällä saa vähän rahaakin, ja voi hamstarata tarpeellisia ruokatarvikkeita. Toisten poikaryhmien kanssa on jatkuva sotatila päällä.

Karisto 1974. (Kariston nuortenkirjasto).

Jaakko Sahimaa

Taavetti Tiirikainen, 14-vuotias poika, joutuu koulussa syytetyksi kellovarkaudesta. Toiset pojat hanakasti kiusaavat Taavettia, eikä opettajakaan ole tilanteen tasalla. Taavetin isä on rintamalla. Sitten Taavetti näkee sattumalta lentokoneen pakkolaskun ja lentäjä, venäläinen sotilas antautuu pojalle. Taavetista tulee sankari, isä palaa rintamalta ja vaarin levittämä herätys leviää kylässä. Taavettikin tulee uskoon.

RV 1975. (Nuorten kirjakerho; 3). Päällys Jouko Jäntti.

Pekka Antero Pyyhtiä

Pojat jatkavat seikkailujaan sodan ja pula-ajan runtelemassa Ensossa. Pietu jatkaa romun keräystä ja haastetaan oikeuteen. Pojat tekevät tuttavuutta Laguksen panssarimiesten kanssa ja mittelevät hiihtokisoissa paremmuuttaan toisen poikajoukon kanssa, hiihtäen vain yksillä suksilla. Keväisen Vuoksen jäälauttojen kutsuakaan ei voi vastustaa.

Karisto 1978. (Kariston nuortenkirjasto).

Rakel Hyvärinen

13-vuotias Pekka on tottunut olemaan perheen mies, kun isoveli Kalle on sodassa ja isä töissä vieraalla paikkakunnalla ja muut sisarukset pieniä. Tohtori ehdottaa että Pekka pannaan oppikouluun, mutta kaikista eniten Pekka haluaisi ostaa uuden linssin rakentamaansa kaukoputkeen. Pekka keksii hakea linssin salaa saksalaisten sotilaiden junasta. Kirjan minä-kertojana on pikkusisko Kerttu, jonka tehtävänä on seurata että kaikki menee hyvin.

Tammi 1980. (Vihreä varis). Kuvat Olavi Hankimo.

Lisätietoja:

Samoista henkilöistä kerrotaan kirjassa Kaivo 1983.

Ensimmäinen palkinto Lapsen vuoden kirjoituskilpailussa v. 1980.

Pekka Antero Pyyhtiä

Kesällä 1944 Enso evakuoidaan ja kolmen kaveruksen, Oskun, Sepen ja Pietun tiet eroavat. Pietu matkustaa Saimaan saariston ja Ristiinan kautta Jyväskylään. Uudet ystävät ja vihamiehet löytyvät, samoin uudet harastukset nyrkkeily ja teatteri. Prinsessa Ruusunen -näytelmän prinssinä Pietulla on vaikeuksia suudella prinsessaa (näytelmän ohjaajana on Terttu Pajunen-Kivekäs), mutta nyrkkeilykisoissa Pietu ottelee menestyksekkäästi yhdessä ystävänsä Untin kanssa.

Karisto 1980. (Kariston nuortenkirjat).

Maijaliisa Dieckmann

Niin kauan kuin Raija muistaa on ollut sota: se alkoi kun hän oli 7 ja nyt hän on 12-vuotias. Tänä aikana vasta 17-vuotias isovelikin on lähtenyt sotaan, ja isä on muuttanut pois kotoa. Äiti lähettää kesällä 1944 Raijan Turusta sukulaisten luo maalle, pommituksia pakoon. Pian Koivulan Maija tuntuu omalta sisarelta, ja yhdessä tytöt kokevat maatalon arjen ja työnteon lisäksi monenlaista: pelkäävät desantteja, tutustuvat töitä tekeviin venäläisiin sotavankeihin, auttavat perheeseen asumaan tullutta karjalaisperhettä. Tytöt elävät myös tavallista 12-vuotiaden nuoruutta: laulavat, haaveilevat ja leikkivät. Kun sota loppuu ja tulee rauha, Raija palaa kotiin Turkuun, mutta elämä ei palaa entiselleen. Äidin saksalainen miesystävä joutuu yllättäen lähtemään, kun saksalaiset muuttuvat vihollisiksi.
 

Tytöt jopa suunnittelevat attentaattia:

”He kertoivat Hitleristä ja attentaatista, ja Kalevi tuli siihen tulokseen, ettei tämänikäisten voimin sotia lopetettu - jos kohta ei aloitettukaan.” (s. 174).
 

Sotavankien kohtaaminen synnyttää Raijassa, samoin kuin Suomelan Oravapojan Sakussa  hämmentäviä ajatuksia. Sotavangin lompakossa on lapsen ja vaimon valokuvia:

”Venäläiselläkin oli koti, vaimo ja lapsia, heitäkin kaipasi joku. Ajatus tuntui oudolta, melkein epäisänmaalliselta ja sopimattomalta.” (s. 39).
 

Sodan rajoitukset kuten tanssikielto harmittavat nuorta Kaarinaa:

”- Miksi pitää olla sota juuri silloin kun minä olen nuori ja haluaisin vähän pitää iloa.” (s. 85).
 

WSOY 1983. (Nuorten toivekirjasto; 262). Päällys Kauko Allén.

Rakel Hyvärinen

Eletään jatkosodan viimeisiä aikoja, syksyä 1944. Perheen isä ja vanhin poika, Kalle, ovat sodassa ja äiti odottaa ja pelkää tietoja rintamalta. Eräänä iltana sodan muuttama Kalle pistäytyy kotona ennen lähtöään Lappiin, saksalaisia vastaan taistelemaan. Kalle piilottaa rintamalta salakuljettamansa kranaatin saunan nurkkakiven alle. Minäkertoja, perheen tytär, löytää sen ja aluksi koko perhe ihastelee kranaatin tarjoamia mahdollisuuksia: Pekka-veli suunnittelee tussarin tekemistä, äiti lampunjalkaa. Kun heille valkenee kranaatin vaarallisuus, he päättävät pudottaa sen kaivoon. Kaivoon, josta koko kylän väki on tottunut hakemaan parhaan kahvivetensä.
 

Tammi 1983. (Vihreä varis). Kuvittanut Olavi Hankimo.
 

Lisätietoja:

Itsenäinen jatko kirjaan Kiikaritähtäin (1980).

Ilmestynyt ruotsiksi nimellä Brunnen. Kääntänyt Marita Lindquist. Omslag och illustrationer Kenneth Derlow. Opal 1984.

Lassi Koponen

Mölymäkeläisten poikien elämä joutuu poikkeustilaan, kun koulunkäynti keskeytyy talvisodan syttymisen takia. Tossu häärää mukana kotirintaman askareissa ja keppostelee muiden poikien kanssa: soittaa pirunviulua, räjäyttää kiväärin luoteja ämpärissä, rakentaa sirpalesuojaa, osallistuu sankarihautajaisiin. Tossun perhe joutuu lähtemään sotaa pakoon maaseudulle Kurkimäkeen, kun koti tuhoutuu pommituksissa. Evakossa ollessaan Tossu ystävystyy naapurin mökin pojan kanssa, rakentaa kidekonetta ja laskee mäkeä.

WSOY 1984. (Nuorten toivekirjasto; 264). Päällys Unto Jäsberg.

Lisätietoja:

Sarjaan kuuluvat myös Mölymäen veijarit (1977) ja Veijareiden valistusaika (1982).

Wava Stürmer

Elämää Pietarsaaressa jatkosodan aikana, vuonna 1944. 12-vuotiaan Anitan luokalle tulee Helsingistä evakuoitu Cilla, jonka isoäiti on syntynyt Venäjällä. Anita muistaa vielä ajan ennen sotaa, jolloin isä oli kotona ja ruokaa oli riittävästi. Nyt on vain ankeaa: ikkunat on laudoitettu umpeen ja seiniä vasten lojuu homeisia hiekkasäkkejä. Pommituksen jälkeen tytöt auttavat yhdessä haavoittunutta poikaa, Johania.

Författarnas andelslag 1988.

Lisätietoja:

Lisäpainokset 2. p. 1989.
 

Arvi Arjatsalo

Veljekset Saku 14-v. ja Janne 16-v. ovat päässeet kesäksi 1943 miesten töihin, apupojiksi kallion louhintaan ja räjäyttämiseen Siuroon (Linnavuoren moottoritehdas). He asuvat parakissa ja joutuvat alusta asti Sampsan vetämän poikaporukan hampaisiin. Saku on tappelunhaluisempi, Janne puolestaan haluaisi sovitella. Huhutaan, että korkea-arvoisia saksalaisia on tulossa katsomaan työmaata, ja Janne saa syyn epäillä sabotaasia. Vanhan kaunan juuret ovat kansalaissodan tapahtumissa.

Otava 1990. Päällys Juha Saxberg.