Maurice Druon

Satu Niittyvillan kaupungissa, talossa nimeltä Kiilto-Kuulto asuvasta asetehtailijan pojasta nimeltä Tistu, joka inhoaa sotaa. Tistulla on vihreät peukalot, joilla hän luo kauneutta ja toivoa sinne, missä sitä kaivataan: hän kasvattaa hajuherneitä kurjalistokortteliin, sinikelloja pienen sairaan tytön peitteeseen ja vankilaan kukkia. Tistu saa kanuunatkin ampumaan kukkia. Lopussa Tistu kasvattaa taivaaseen asti ulottuvat kukkivat tikapuut, tavatakseen kuolleen ystävänsä puutarhuri Viiksekkään.

”- - Rakas Isä oli hyvä ihminen. Hänellä oli hyvä sydän ja hän myi kanuunoita. Ensi näkemältä se vaikuttaa aivan ristiriitaiselta. Hän rakasti poikaansa ja valmisti aseita, jotka tekivät toisten lapsista orpoja. Sellaista sattuu useammin kuin luuletkaan.” (s. 125).

Ranskankielinen alkuteos Tistou les pouces verts (1957). Kuvat Jacqueline Duhème. Suomentanut Inkeri Tuomikoski. Otava 1974.

Bernadette

Leskivaimo Varenka asuu leppoisasti Venäjällä pienessä mökissä keskellä metsää. Kunnes eräänä päivänä hänen pihalleen tulee ihmisiä, jotka varoittavat lähestyvästä sodasta. Varenka jää mökkiinsä auttamaan muita ja rukoilee Jumalalta korkeaa muuria suojaksi mökkinsä ympärille. Sitten alkaa sataa lunta. Ohi kulkevat sotilaat eivät näe lumen peitossa olevaa mökkiä.

Venäläisen legendan mukaan kertonut ja kuvittanut Bernadette. Saksankielinen alkuteos Varenka (1971). Suomentanut Anja Ylönen. Lasten keskus 1976.

Max Bolliger

Joen eri puolilla asuu talonpoika perheineen. Talonpojat ja heidän vaimonsa kadehtivat toisiaan, mutta heidän lapsensa ystävystyvät ja hyppelevät tapaamaan toisiaan joessa olevia kiviä myöten, Kun vesi nousee, lasten silta jää veden alle, mutta vanhemmat sopivat riitansa ja rakentavat kunnon sillan talolta toiselle.

Saksankielinen alkuteos Die Kinderbrücke (1979). Kuvat Štepán Zavrel, suomennos Anja Ylönen. Lasten keskus 1982.

Janosch

Sota-aiheinen mukaelma Grimmin sadusta. Isoisä kertoi sadun, jossa urhea pikku räätäli lyö seitsemän kärpästä yhdellä iskulla ja huijaa jättiläistä. Kun räätäli saapuu sotaa käyvän kuninkaan luo, tämä haluaa räätälin tappavan ihmisiä yhtä hyvin kuin kärpäsiä. Keksijät keksivät yhä tehokkaimpia aseita, joilla räätäli voi tappaa yhä enemmän ja yhä kauempaa, yhdellä iskulla. Eräänä päivänä räätäli kohtaa työnsä jäljen, silpoutuneen ja verisen ystävänsä Elin. Kun räätäli kantaa verta valuvaa nyyttiä halki maailman haluavat ihmiset lopettaa sotimisen.

Saksankielinen alkuteos Das tapfere Schneiderlein (1986). Suomennos Riitta Mäyrälä. WSOY 1988.

Irmelin Sandman Lilius

Satu ja sodan arkipäivä sekoittuvat näissä tarinoissa perheen elämästä Helsingissä 1940-luvun alkuvuosina. Irmelin ja hänen Heddi-sisarensa lapsuuden tapahtumapaikkoja ovat mm. Tähtitorninmäki, Kaivopuisto ja Muukalaiskatu. Fantasia tarjoaa paon sota-ajan ankeudesta.

Lasten ja heidän tätinsä luo tulee Kaivopuistossa hevonen ja alkaa puhua. Sodasta tuleva hevonen, Pilttari, tulee pyytämään, että sota loppuisi.

”’Meitä on monta. Hevosta. Meidät on viety sotaan meitä kuulematta, ja meidän käy huonosti. Katsokaa vaikka silmästäni.’

Se ojensi päätään, ja Hanna-täti kumartui katsomaan syvälle sen silmään. ’Minä näen’, hän sanoi lopulta hyvin hiljaa. - -

’Ihmiset tekevät kyllä parhaansa’, sanoi Pilttari. ’Mutta he tekevät myös pahimpansa.’'”(51-52).

Ruotsinkielinen alkuteos Sagor från Främlingsgatan (1999). Suomennos Raija Jänicke, kuvitus tekijän. Tammi 2001.

Gunilla Bergström

 6-vuotias Mikko ja hänen uusi ystävänsä Hamdi pelaavat jalkapalloa joka päivä. Hamdin perhe on tullut turvaan sodan alta ja perheen isä toimii nyt heidän ja muiden lähiseudun lasten jalkapallovalmentajana. Mikkoa sota-aihe kiehtoo, hän leikkii mielellään sotaleikkejä, ja hän juttelisi Hamdin isän kanssa sodasta enemmänkin. Sodasta puhumisen sijaan Hamdin isä kertoo pienen tarinan sisukkaasta muurahaisesta, joka ei lannistu pommitusten takia vaan jatkaa työtään, ja vasta kun poikien oma jalkapallomaali rikotaan, Mikko ymmärtää kertomuksen merkityksen.

”- Kuulehan Mikko. Sota on niin järkyttävää ettei siitä voi kertoa. Se ei ole ollenkaan sellaista kuin elokuvissa, missä kiltit voittavat lopulta. Sota on sekasortoa ja kaaosta. Kuka on ystävä? Ja vihollinen? Järjetöntä hullunmyllyä...” (s. 16).

Ruotsinkielinen alkuteos Alfons och soldatpappan (2006). Kertonut ja kuvittanut Gunilla Bergström, suomentanut Sanna Uimonen.  Tammi 2006.

Katri Kirkkopelto

Pikkuhirviötä pelottaa ja jännittää: seuraavana päivänä alkaisi hirviöitten koulu. Koulukaverit ovat hirveitä ja opettaja on kauhea, mutta Pikkuhirviö ihastuu pakolaisena tulleeseen hirviöön, jonka nimi on Hoi Polloi ja joka on kasvissyöjä. Pikkuhirviö päättää itsekin ryhtyä kasvissyöjäksi ja ottaa käyttöön uuden nimensä Odysseuksen.

”Kukaan ei ollut kertonut sille, että sota oli sellaista. Että sodassa saattoi menettää kaiken, mihin oli tottunut, mitä rakasti ja mikä teki olon turvalliseksi. Että sotia oli, koska aikuiset, jotka aina saarnasivat puhumisen tärkeydestä ja siitä miten pitää ajatella ennen kuin toimii, eivät osanneetkaan sopia asioista keskenään.” (s. 38).

”– Mutta eiväthän sodat lopu sillä, että niistä ei puhuta! huusi pikkuhirviö. – Nehän alkavat juuri siksi, että ei puhuta eikä varsinkaan kuunnella!” (s. 55).

Kuvitus Katri Kirkkopelto, teksti Suna Vuori. WSOY 2006.

Floyd Gottfredson

Toisen maailmansodan aikana Walt Disneyn studiot tuottivat lukuisia elokuvia, kuvituksia ja sarjakuvia Yhdysvaltojen armeijan ja hallituksen tarpeisiin. Myös Floyd Gottfredsonin piirtämät päivittäisstripit ottivat kantaa sotauutisiin. Rauhan tultua sota-ajan sarjakuvat haudattiin pitkäksi aikaa arkistoihin. Teoksen alussa David Gersteinin artikkeli "Mikki lähtee sotaan", jossa kerrotaan kokoelman taustoista.

Toimitus: Antti Hulkkonen, Aki Hyyppä ja Ville Viitanen. Sarjojen ja esipuheiden suomennos: Antti Hulkkonen. 2. painos, Sanoma 2016. (1. p. vuonna 2015)

Katri Tapola & Alessandro Pelliccioni

Mustavalkoisin kuvin kuvitettu pieni satu kertoo maasta, josta uuden maanomistajan myötä tulee pelon maa. Maan rajoja valvoo maanomistajan pystyttämä pelätti, itsekin arka mutta tottelemaan tottunut, joka yrittää pitää viholliset loitolla. Mutta rajapuussa asuva rastas ei rajoista piittaa vaan jatkaa lauluaan vapaudesta ja ilosta. Kirjan tavoitteena on auttaa puhumaan sodasta ja rauhasta, erilaisuuden hyväksymisestä ja sisäisestä vapaudesta. Katri Tapola on kirjoittanut tarinan Alessando Pelliccionin idean ja kuvien pohjalta. Kirja toteutettiin joukkorahoituksella (Mesenaatti.me- yhteisörahoituspalvelu).

Mirri Creative 2015.

Sari Koivukangas

Malaki elää tavallista pikkuapinan arkea kun kuulee ohimennen televisiosta uutisen sodasta. Sota alkaa pelottaa Malakia, mutta vanhemmat kertovat mistä on kysymys. Yhdessä keskustelemalla ja miettimällä, mitä itse voisi tehdä rauhan eteen, voidaan hallita sodan pelkoa. Kirjan alussa kerrotaan, että kirjan tarkoituksena on auttaa lapsia käsittelemään sodan pelkoaan. Kirjan lopussa on Stop maailman tuhoamiselle -yhdistyksen puheenjohtajan Claudia Pacheconin haastattelu ja esitellään aihetta tukevia kirjoja, kuten Pacheconin laatima teos "Lasten terapeuttinen aapinen".

OK-kirja 2016.