KAHDEN KODIN VÄLISSÄ
- sotalapsena Ruotsissa -
Ruotsiin turvaan lähetetyt sotalapset joutuivat kahden kodin, ihmissuhteiden, maan, kulttuurin ja kielen väliin. Aili Konttiselta (1906-1969) ilmestyi pian sodan jälkeen kriittistä keskustelua herättänyttä sotalapsikysymystä havainnollistava teos Inkeri palasi Ruotsista (1947). Siinä 2-vuotiaana Ruotsiin lähetetty Inkeri palaa Suomeen vietettyään Ruotsissa neljä vuotta yläluokkaisten sijoitusvanhempiensa hellässä huomassa, rakastettuna ja viihtyen. Inkeri kokee Suomeen palattuaan tunteiden myrskyn: hänen tulisi äidinkielensä unohtaneena sopeutua jälleen Suomeen, ’ensimmäisiin’ vanhempiinsa ja vaatimattomaan elämäntapaan. Konttinen kirjoitti laajassa tuotannossaan myös karjalaisista ja kasvatti lukijoitaan isänmaallisuuteen ja työteliäisyyteen. Saman aiheen unohdettu toisinto on Toini Lehtinen-Palmen Riitta ja Asko Ruotsissa (1948).
Sotalapsikokemuksia käsitellään myös mm. kahdessa 1990-luvulla ilmestyneessä kuvakirjassa: suomenruotsalainen Veronica Leo kertoo sotalapsikokemuksestaan teoksessa Oravan silmät (1990) ja virolainen Ilon Wikland omasta kokemuksestaan kuvakirjassa Pitkä, pitkä matka (1996). Aikuisille suunnattuja sotalapsimuistelmia löytyy osiosta Sota-ajan muistelmia ja päiväkirjoja.
Nalleresan (1944)
Solveig von Schoultz
Suomalaislapset Ursa ja Rabbi lähetetään Ruotsiin sotalapsiksi, mutta vahingossa heidän omat ”lapsensa”, kaksi nallea ja kolme nukkea jäävät matkasta. Alkaa lelujen seikkailu kohti Ruotsia. Teos on rakennettu kirjailijan kirjeistä Ruotsiin lähetetyille tyttärilleen.
Schildt 1945. (Fennican mukaan julkaisuvuosi on 1944).
Suomennos Kahden Nallen Ruotsin-matka Lauri Hirvensalo. Kuvat Tove Jansson. WSOY 1945.
Lisätietoja:
Ilmestyi samana vuonna Ruotsissa (Wahlström & Widstrand 1944).
Inkeri palasi Ruotsista (1947)
Aili Konttinen
Kuusivuotias pikku Inger on asunut neljä vuotta Ruotsissa mamman ja papan hemmottelemana. Kun sota loppuu ja Suomeen saadaan rauha, sotalapset palautetaan omiin koteihinsa. Suomessa Inger on taas Matinojan Inkeri, mutta koti tuntuu aivan vieraalta ja puutteelliselta - eihän hän osaa puhua enää suomen kieltäkään! Hän kaipaa elämää vauraassa Ruotsissa, mutta talven kuluessa hän tottuu oman kodin vaatimattomaan elämäntapaan, kotitöiden tekemiseen ja sisarusten kanssa hyörimiseen. Kun kesällä mamma tulee hakemaan Inkeriä takaisin Ruotsiin, hän haluaakin jäädä.
”Hän ei tahtonut lähteä. Hän ei tahtonut erota papasta ja mammasta. Hän pelkäsi, hän pelkäsi suunnattomasti. Ja yhtäkkiä Ingeristä tuntui aivan samalta kuin pelottavassa unessa, jossa hän ojensi käsiään ja huusi äiti, äiti… Tämä oli se sama uni.” (s. 14).
WSOY 1947. Kansi Maija Karma (sign. MK).
Lisätietoja:
Lisäpainokset: 3. p. 1964.
Ruotsinkielinen käännös ilmestyi Suomessa 1949 ja Ruotsissa 1961. Teos käännettiin saksaksi 1957, hollanniksi 1960, englanniksi 1961, ranskaksi 1962, norjaksi 1963, tanskaksi 1965 ja portugaliksi 1965.
Teos sai ensimmäisen Topelius-palkinnon vuonna 1948.
Samaan sarjaan kuuluvat myös teokset Inkerin kesä (1949) ja Inkerin talvitouhut (1950).
Riitta ja Asko Ruotsissa (1948)
Toini Lehtinen-Palme
12-vuotias Riitta ja pikkuveli Asko lähetetään talvella Ruotsiin sotalapsiksi. Ennen matkaa lapset kokevat pommituksen ja lahjoittavat omia lelujaan kodittomille lapsille. Ruotsissa lapset pääsevät rikkaan johtaja Holgerin ja tämän kotiapulaisen Amandan luo ja sopeutuvat ja ystävystyvät vähitellen myös Holgerin aluksi ynseän 15-vuotiaan Rolf-pojan kanssa. Kesäksi perhe muuttaa huvilalle, jonne tulee myös lasten matkalla tapaama, ivallinen ja ylimielinen Airi-tyttö. Airi valehtelee ja varastaa talousrahoja, mutta oikeamielinen Riitta saa hänet näkemään tekonsa vääryyden. Yhdessä tytöt korvaavat rahat salaa poimimalla aamuisin marjoja kauppapuutarhassa. Keväällä 1941 Holger suunnittelee tytöille leikkimökkiä huvilalle, kun lasten tuleekin lähteä takaisin Suomeen. Ero on lapsille ja heidän Ruotsin -perheelleen kipeä. Suomen koti näyttää Riitastakin nyt kovin köyhältä ja arkiselta. Kesäksi hekin muuttavat maalle pieneen mökkiin, jonne isä on rakentanut majan männyn alle.
Valistus 1948.
Inkerin kesä (1949)
Aili Konttinen
8-vuotias Inkeri matkustaa Ruotsiin huolettomaan kesänviettoon mammansa ja pappansa luokse. Inkeri keksii monia leikkejä ja puuhia ja saa uusia ystäviä, joukossa 12-vuotias, sairaalloinen ja vinosta selästä kärsivä Karl-Erik. Syksyllä Inkerin on aika palata takaisin Suomeen, vaikka mamma salaa toivoo Inkerin jäävän heille.
WSOY 1949. Kansikuva Maija Karma.
Lisätietoja:
Samaan sarjaan kuuluvat myös teokset Inkeri palasi Ruotsista (1947) ja Inkerin talvitouhut (1950).
Inkerin talvitouhut (1950)
Aili Konttinen
Inkerin talvitouhut jatkaa siitä, mihin Inkerin kesä päättyi. Loma Ruotsin mamman ja papan luona on ohi ja Inkeri 8-vuotias touhukas tokaluokkalainen. Inkeri saa talvella pikkuveljen, josta tulee Inkerin oma nimikkovauva. Keväällä Ruotsin mamma ja pappa käyvät katsomassa heitä Matinojassa.
WSOY 1950. Päällys Maija Karma.
Oravan silmät (1990)
Veronica Leo
Veronica Leo kirjoittaa omista sotalapsikokemuksistaan. Hän oli kahdeksanvuotias muuttaessaan Suomesta Ruotsiin, mutta pääsi palaamaan takaisin Suomeen jo muutaman kuukauden kuluttua. Veronica muutti tutun perheen luo ja osasi myös ennestään kielen.
Ruotsinkielinen alkuteos Ekorrögon (1990).
Suomennos Ritva Toivola. Tammi 1990.
Pitkä, pitkä matka (1996)
Ilon Wikland
Oli kerran pieni tyttö, jolla oli oma paimenkoira. Syttyi sota, ja tyttö ja koira lähetettiin junalla isoäidin luo maalle. Asemalla ei ollut ketään vastassa, mutta onneksi tyttö ei ollut mikään arkajalka, vaan tiesi mitä tehdä. Tästä alkoi tytön pitkä, pitkä matka, joka päätyi vieraaseen maahan, jossa vallitsi rauha. Siellä tyttö sai uuden kodin, jonne halusi jäädä sittenkin, kun sota loppui.
”Mutta sota… sota lähestyi heitäkin. Kaupunkiin tuli sotilaita, mutta
tyttö ei pelännyt mitään, hänellähän oli koira. - -
Tyttö ei pelännyt edes pommikoneita. - - Joka aamu koira juoksi ulos tarkistamaan, oliko maailma ennallaan ja merkkaamaan sen varmuuden vuoksi. Siten se juoksi sisään tarkistamaan, että tyttö oli tallella, ja se nuoli ilosta tytön kasvot märiksi.
Mutta eräänä aamuna koira ei palannut sisälle.”
Ruotsinkielinen alkuteos Den långa, långa resan (1995). Kuvitus Ilon Wikland. Teksti Rose Lagercrantz. Suomennos Laura Voipio. WSOY 1996.
Lisätietoja:
Ilon Wikland on ruotsalainen, Virossa syntynyt kuvittaja, joka tuli Ruotsiin pakolaisena vuonna 1944.
Minne käynkin maailmassa (2015)
Reijo Niinimäki
On vuosi 1942 ja tamperelainen Reijo lähetetään pikkuveljensä Pentin kanssa sota-lapseksi Ruotsiin. Veljet päätyvät eri perheisiin eivätkä tapaa toisiaan ennen kuin sodan jälkeen kotona Tampereella. Pakolaisaika vauraalla maatilalla Ruotsissa on Reijolle hyvää aikaa, mutta hän haluaa palata kotiin omien vanhempien ja sisarusten luo.
Toimittanut Hanna Aho, kuvittanut Silja-Maria Wihersaari. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys 2015.
Lisätietoja:
Kertomus pohjautuu tositarinaan. Mukana CD-äänikirja, jonka lukee Pekka Aittakumpu. Ilmestyi samanaikaisesti ruotsiksi nimellä: Vart jag mig i världen vänder (2015).