PIENEN LAPSEN NÄKÖKULMA SOTAAN
- kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta eri vuosikymmeniltä -
Tähän osioon on koottu muutamia pienen lapsen näkökulmasta kirjoitettuja sota-aiheisia teoksia. Kotimaisista erityisesti Lasse Raustelan Älä itke, Vasili-setä (1981) ja Leena Laulajaisen Olipa-kerran-maan kukat eli Liisa särkyneen peilin maassa (1982) teoksista välittyy lapsen erilainen ymmärrys sodan tapahtumista. Pienen lapsen näkökulmaan voi tutustua myös muissa osioissa. Esimerkiksi lapsen naiivista näkökulmasta kirjoitettu John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa (2008) sijaitsee kohdassa Juutalaislasten ja -nuorten kohtaloita.
Lennä, lennä turilas! Kertomus isästäni, sodan viime vaiheista, Cohnista ja minusta (1977)
Christine Nöstlinger
9-vuotiaan urhean ja uteliaan tytön, itävaltalaisen Christelin, näkökulma sotaan. Keväällä 1945 Wien vaihtoi miehittäjää, natsi-Saksan sotilaat lähtivät ja venäläiset tulivat. Tytön kotitalo sortuu pommituksessa, mutta perhe saa turvapaikan tuttavan huvilalta. Hurjaluonteinen, Hitleriä vihaava isoäiti ei suostu lähtemään huvilalle vaan jää asumaan isoisän kanssa ehjäksi jääneeseen osaan taloa. Venäjällä haavoittuneesta isästä tulee huvilan vallanneiden venäläisten kelloseppä. Tyttö ystävystyy juutalaisen sotilaskokin kanssa, ryöstää toisten lasten kanssa ruokatavaroita ja inhoaa naapurihuvilan ällöttävää pikkutyttöä, Enkeliä.
Pohjautuu kirjailijan omiin lapsuuskokemuksiin.
”Meidän talon alla oli kellari. Koko korttelin suurin ja paras kellari. Hyvät kellarit olivat tärkeitä. Hyvät kellarit olivat tärkeämpiä kuin kauniit olohuoneet ja mukavat makuuhuoneet. Pommien takia. Oli sota. Sotaa oli käyty jo kauan. Niin kauan etten itse asiassa enää muistanutkaan sellaista aikaa, ettei sotaa olisi ollut. Olin tottunut sotaan ja pommeihinkin. Pommeja tuli usein.” (s. 7).
”Menimme rauniolle, joka oli kuin sivusta avoin nukketalo. Isoäidin huoneen ikkunan eteen oli naulattu laudat. Se oli hyvä merkki. Kuolleet eivät naulaile.” (s.163).
Saksankielinen alkuteos Maikäfer, flieg! (1973) Suomennos Soile Eskelinen. WSOY 1977. Päällyksen kuva Ritva Laijoki.
Hanna ja Elia. Pienet ihmiset suuren sodan mainingeissa (1978)
Helka-Helena Talvitieva
Yhdeksänvuotias Hanna kirjoittaa päiväkirjaa elämästään pikkuveljensä ja invalidisoituneen taiteilijaisänsä kanssa 1940-luvun Oulussa. Sota on vienyt äidin ja pikkusiskon, isä maalaa kukkatauluja, joita lapset yrittävät kaupitella. Mutta kenkiin ei ole varaa, eivätkä lapset pääse kouluun, ennen kuin poliisit tulevat hakemaan. Valtioneuvostolta pyydetään lapsille vaatteita. Lapsia kiusataan välillä koulussa, mutta opettaja ymmärtää heitä ja yrittää järjestää perheen asioita paremmiksi.
”Meidän luokassa on yksi Ruotsista tullut tyttö. Sen nimi on Soili. Se oli viety Ruotsiin sotaa pakoon. Ja sillä on maailman kauneimmat vaatteet.” (s. 17).
”Ja sitten se onnettomuus tuli. Minä huomasin yhtäkkiä, ettei minulla olekaan leipäkortteja. Se täti sanoi laskeneensa ne tiskille, kun leikkasi kupongit. Mutta niitä ei löytynyt mistään. Joku oli ehtinyt siepata ne itselleen. Millä me nyt eletään loppukuukausi? - -
Mutta isä ei ollutkaan vihainen. Se otti minut pitkästä aikaa ihan syliinsä ja silitti päätä.” (s. 27).
Kirjapaja 1978. (Tapahtui minulle). Valokuvakansi Maija Kivinen.
Älä itke, Vasili-setä (1981)
Lasse Raustela
Pienen Liisa-tytön isä on sotavankina Venäjällä. Kun aikuiset puhuvat lentokoneesta pudotetusta desantista, pelästyy Liisa, että se piileskelee perunakasan takana. Liisan on listittävä perunanituja kellarissa joka päivä, ja vähitellen Liisa alkaa ystävystyä desantin kanssa. Koulussa kiusattu Liisa tuntee myötätuntoa Vasili-setää kohden ja toivoo, että desantin tyttö auttaisi puolestaan Liisan isää vankileirillä.
Tammi 1981. (Tam tam -kirjat; 87). Kansikuva Anastasia Kangas.
Olipa-kerran-maan kukat eli Liisa särkyneen peilin maassa (1982)
Leena Laulajainen
Särkyneen peilin maassa - sota-ajan Suomessa - 6-vuotias Liisa elää äitinsä kanssa isän ollessa rintamalla. Yksinäinen Liisa saa inkeriläisestä evakkotytöstä Anjasta ystävän, ja arka ja sulkeutunut Anja avautuu järkyttävistä kokemuksistaan Liisalle. Pojat, Korttisotilaat, leikkivät sotaa ja terrorisoivat muita lapsia. Salaperäinen luutakauppias Emma kertoo Liisalle sadun simpukasta, pihlajasta ja valkoisesta linnusta. Satuun kätkeytyy toivo, tieto siitä, miten sota ja väkivalta on mahdollista voittaa.
Lukujen alussa sitaatit Lewis Carrollin Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaassa -teoksista.
”Liisa kuvitteli, että tuulimylly oli suuri harmaasiipinen lintu, jonka pesä oli katolla. Kun se levitti siipensä talon ylitse ja alkoi kehrätä, valkoinen väri peittyi varjoon, eikä musta lintu pimeässä nähnyt taloa. Sillä mustia lintuja oli ulkonakin, ja ne kaikkein suurimmat mustat linnut, jotka lensivät yötaivaalla, olivat kaikkein vaarallisimpia. Ne väijyivät taloja, joiden pimennysverhot olivat jääneet laskematta alas.” (s. 16).
Weilin + Göös 1982. Päällys Ulla Vaajakallio.
Arpiniskainen mies (2005)
Kari Vinje
Pohjoisimmassa Norjassa, pienessä kylässä asuu Selmer-poika, ja hänen kerskaileva Börre-ystävänsä. Selmer on ystävystynyt Norjaa miehittävien saksalaisten sotilaiden kanssa, vaikka he ovatkin oikeastaan vihollisia. Selmer auttaa myös venäläistä sotavankia Nikolaita, joka karkaa leiriltä ja piileskelee Selmerin kotona. Nikolai auttaa myös Selmeriä löytämään Jumalan.
Norjankielinen alkuteos Mannen med arret (1985). Suomennos Raimo Mäkelä, kuvat Heikki Toivola. PerusSanoma 2005. Päällys Teemu Junkkaala.
Huomenna isä tulee (2006)
Pirkko Myllylä
5-vuotiaan Liisan eli Piikun elämää kotipiirissä Luokkalassa jatkosodan aikana. Isä on lähtenyt rintamalle ja Piiku jää äidin ja isosiskon kanssa kotiin. Tyttöjen toveriksi tulee orpo Yrjö ja sotavanki Dimitri. Isä haavoittuu sodassa ja käy välillä lomalla.
Kuvittanut Esko Toljamo. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys 2006.