Kersti Bergroth

Päiväkirjamuotoinen romaani nuoren lotan, viipurilaisen Telman, ajatuksista sodasta, rauhasta, Suomesta ja rakkaudesta. Päiväkirja alkaa 29.1.1940 ja loppuu 7.3. 1940, Viipurin taisteluihin. Telma on töissä sotasairaalassa ja onnettomasti rakastunut Hannekseen, joka kuitenkin lopussa kosii häntä.

”Poikana saisi yksinkertaisesti ja selvästi mennä taistelemaan. Nyt täytyy aina selittää itselleen, että naisenkin työ on tärkeää - - . Mutta tuntuisi paljon paremmalta, jos - - saisi sanoa: minä olen etulinjoilla taistelemassa.” (s. 17).

Suomen kansa on voittamaton ja suomalainen sotilas miehekäs, eivätkä haavoittuneetkaan valita vaivojansa:

”- - voittamaton on sellainen kansa, jonka yksilöt kykenevät näin ylpeästi sivuuttamaan ruumiillisen tuskan ja vieläpä kuolemankin.” (s. 69).

Haavoittunut, näkönsä menettänyt sotilas pohtii sodan vaikutuksia:

”- Ennen sotaa me olimme innostuneita, mutta rajoittuneita, sanoi Reino. - Nyt me olemme laajentuneet. Rauhan aikana me koetamme maksaa takaisin elämälle kaikki ne lahjat, joita se on antanut meille sodan aikana. - - minä en voi muuta kuin tuntea, että sodan kautta minä olen saanut jotain aivan ansaitsemattoman hienoa. Ylentävää. Ja minua hävettää, että ehkä en osaa käyttää sitä rauhan aikana.” (s. 85).

Otava 1940. Kansi Martta Wendelin.

Tuomi Elmgren-Heinonen

16-vuotias viipurilainen koulutyttö Liisa Salo vaihtaa sodan sytyttyä partiopukunsa lottapukuun. Liisa on aluksi evakuoimassa siirtoväkeä, sitten komennuksella Viipurissa muonituspaikassa lähellä rintamaa ja kenttäsairaalassa. Liisa ajautuu myös vahingossa rintaman taakse ja löytää suomalaisten korsuun, mihin jää sotilaiden lähdettyä hoitamaan puhelinkeskusta. Liisa joutuu yksin evakuoimaan puhelinkeskuksen ja räjäyttämään korsun lähtiessään. Rauhan tultua kenttäsairaala evakuoidaan, samoin kuin loput karjalaiset. Rauhan tultua Liisa tapaa jälleen sodassa kohtaamansa nuoren vänrikin.

 ”Isäni - entinen punakaartilainen - haudataan ensi sunnuntaina sankarihautaan. Nyt voin kulkea pystypäin. Hän on verellään ostanut kappaleen vapaata maata.” (s. 86).

”- - koettelemus yhdisti ihmisiä ja oli ihmeellisellä tavalla onnellista aikaa: ’Tämä on ollut kauheata aikaa - - Ja sittenkin jollakin tavoin suurta ja ihanaa.’ ” (s. 87).

Lottapuvulla on suuri symboliarvo ja merkitys:

”- Se, joka saa kantaa t ä t ä pukua, ei jätä mitään kesken. Hän jaksaa.” (s. 157).

”Harmaa mantteli oli hänen mielestään ikään kuin velvoitus, suurin ja korkein, minkä hän tähän asti eläessään milloinkaan oli tuntenut.” (s. 52).

WSOY 1940. Kansi signeerauksen perusteella Eeli Jaatinen.

Lisätietoja:

Lisäpainokset 2. p. 1940, 3. ja 4.p. 1941.

Käännetty ruotsiksi 1941, tanskaksi 1942, saksaksi 1943, ranskaksi 1944.

Anna Kasurinen

Marjatta elää abiturienttisyksyään sotauhan alla. Koulua yritetään käydä normaalisti, mutta viimein sota syttyy ja Marjattakin valmistautuu uhrautumaan kotimaan puolesta. Ihastus luokkakaveri Teemuun syvenee ja Teemun lähtiessä rintamalle orastava rakkaus lämmittää molempia. 

Otava 1940. (Tyttöjen kirjasto; 34). Kansi Martta Wendelin.

Kaarina

Nuori lääkärinrouva ja perheenäiti Anja kirjoittaa kirjeitä ystävälleen Kaarinalle. Talvisota on loppunut ja Anjan lääkärimies Lauri palaa kenttäsairaalan palveluksesta, mutta synkkänä ja muuttuneena. Yhdessä ystävänsä Jörö-Jukan kanssa Anja selvittää Laurin mieltä painaneen asian.

WSOY 1941. (Kymmenen markan romaaneja; 219).

Lisätietoja:

Kirjailijan nimi Ester Paalanen.

Samaan sarjaan kuuluvat lisäksi teokset Anja otti paikan (1937), Anja rouvan virassa (1940) ja Anjan salainen ase (1944).

Eila Kaukovalta

Sota oli loppunut ja noin 16-vuotias Sole on palannut kouluun. Isänmaallisuus paistaa nuorten toimista ja Solen kotonakin osallistutaan isänmaan uudelleenrakentamiseen ottamalla huostaan kaksi viipurilaista koululaista.

Otava 1941. (Tyttöjen kirjasto; 36).

Lisätietoja:

Kirjailijan nimi Eila Kaukovalta-Kaila.

Solen ja Mariannan kirjeenvaihdosta kertovan sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa Tuntematon Marianna (1938).

Estrid Ott

15-vuotiaan Sallin Saavan tanskalainen äiti on tullut Suomeen vapaaehtoisena edellisen sodan aikana. Nyt Suomea uhkaa uusi sota ja koko perhe osallistuu siihen: suojeluskuntaan kuuluva 19-vuotias Paavo, kapteeni-isä, sairaanhoitaja-äiti ja pikkulotta Salli. Salli on toverinsa Lailan kanssa aluksi muonituslottana, sitten huolehtimassa Jäämereltä paenneista 60 pelokkaasta kolttasaamelaisista. Salli hankkii lappilaisille nahkaa, jotta he voivat ommella jalkineita sotilaille, luovuttaa verta haavoittuneelle ja lähtee perheensä kanssa Itä-Karjalaan auttamaan tanskalaiseen ambulanssiin. Myös ruotsalaiset auttavat suomalaisia.

Tanskankielinen alkuteos Sally Smaalotte (1940).

Suomennos Kaisu Valkama. Otava 1941. (Tyttöjen kirjasto; 38).

Kansikuva signeerauksen perusteella Martta Wendelin.

Kaarina

Koulun keräämistä sotakummirahoista puuttuu seteli, ja Kirsti, 19 v., ottaa syyn niskoilleen luullen puolustavansa toveriaan. Kirstin etäiseksi kokema äiti lähettää tytön maalle täysihoitoon. Kirsti saa uusia ystäviä, osallistuu talon töihin ja totuus äidistä selviää. Lopussa Kirsti ostaa sormukset sulhasensa kanssa.

WSOY 1943. (Kymmenen markan romaaneja; 246).

Lisätietoja:
Kirjailijan nimi Ester Paalanen.

Eila Kaukovalta

17-vuotias Sole odottaa abiturienttivuottaan, kun jatkosota syttyy. Hän haluaa ja pääsee lotaksi ”sinne eteen”, vaikka tehtävä on tarkoitettu 21 vuotta täyttäneille. Lutikkajahtien keskelläkin Sole pitää huolta naiseudestaan yrittämällä kihartaa tukkaansa hanurikonserttia varten. Kun ilmoitus koulujen jatkumisesta tulee, on Solen palattava takaisin arkeen. Paluu ei kuitenkaan ole helppo, koska lottana ollessaan hän on tuntenut itsensä itsenäiseksi. Ylioppilaaksi Sole kuitenkin pääsee ja pientä romanssiakin kehittyy.

Otava 1943. (Tyttöjen kirjasto; 46).

Lisätietoja:

Kolmas ja viimeinen osa Solen ja Mariannan kirjeenvaihtoa käsittelevästä sarjasta.

Kaarlo Ruovala

Tuulikki eli Myrskytuuli toimii talvisodassa ilmavalvontalottana. Eloisa ja reipasotteinen Tuulikki aiheuttaa hämminkiä monissa tilanteissa. Tuulikki viettää joulua yhdessä muiden lottien ja ilmapuolustajien kanssa, pelastaa mökin perheen pommitukselta ja viihdyttää sotasairaalassa. Hänelle myönnetään myös vapaudenmitali.

Kirjassa välitetään aikansa asenteita:

”- Apinatkin tietävät - - että ryssä on maailman tyhmin eläin - -.”

(s. 9).

Vuoden 1918 sisällissodasta:

”- - nykyisin ymmärrettiin kaikkien tuona aikana väärällä puolella taistelleiden erehtyneen. - - heille oli haluttu antaa anteeksi, jotta isänmaan etu voittaisi ja kansa pysyisi eheänä - tai paremminkin: tulisi eheäksi ja yksimieliseksi.” (s. 50).

Suuren uhrin antaminen on onnellista ja tavoiteltavaa. Sotilas kirjoittaa äidilleen:

”’Olen onnellinen, jos saan kaatua tämän kansan puolesta taistelussa verivihollisiamme vastaan - -.’” (s. 51).

”Oli varmasti ihanaa uhrata niin paljon isänmaan puolesta…” (s. 58).

Aura 1943. Kannen kuva 2. p. 1944.

Lisätietoja:

Kirjailijan nimi Kaarlo Nuorvala.

Lisäpainokset 2.p. 1944.

Toini Lehtinen-Palme

Jatkosodan sytyttyä Elina, 14-vuotias helsinkiläistyttö ja tyttökoululainen haluaa päästä tekemään oman osansa isänmaan hyväksi. Elina pääsee isoon maalaiskartanoon työtytöksi, ja kokee toisen työtytön Railin kanssa työntäyteisen ja hauskan kesän. Yhdessä talon renkipoika Lassin kanssa nuoret ryhtyvät myös salapoliiseiksi ja selvittävät varastavan Tossalan arvoituksen. Seuraavana kesänä Elina ja Raili kohtaavat juuri ylioppilaaksi päässeen Lassin.

Lassekin haluaisi päästä sotaan mukaan:

”Voi, kunpa sota kestäisi vielä niin kauan, että minäkin ehtisin mukaan. - - Sellainen elämä, joka siellä päättyy, vaikka kuinka nuorikin, vastaa sittenkin koko ihmisikää, pitkääkin.” (s. 38).

Elinan sotilasveljen Paavon ajatuksia:

”Aate ja isänmaa on kaikki, me olemme vain halpoja välikappaleita, joista jokainen sentään on valmis ilomielin luopumaan hengestään, jos tarvitaan, isänmaan puolesta.” (s. 90).

”Miten suurta aikaa me elämmekään. Ajatella, että unelmoitu heimoaatteemme alkaa näyttää toteutumisen oireita. Koko iki-ihana Karjalamme saa vapautensa ja sen poloinen paljon kärsinyt kansa pääsee osalliseksi kaikesta siitä aineellisesta ja henkisestä hyvästä, mitä muu Suomi pystyy sille antamaan.” (s.199).

WSOY 1943.

Lisätietoja:

Lisäpainokset: 2. p. 1943.

Tuulia

Pian 19-vuotias lääkärintytär ja ylioppilas Marja-Liisa joutuu ottamaan vastuun kodista ja pikkusisaruksista, kun sota puhkeaa uudelleen ja äitipuoli, isä ja veljet saavat komennuksen palvelukseen. Hyväntuulinen ja pirteä Marja-Liisa harjoittelee puutarhan- ja kodinhoitoa, välillä ilman keittäjää ja sisäkköäkin. Hyvissä oloissa kasvaneen Marja-Liisan silmät aukeavat hiukan, kun hän vierailee 14-henkisen karjalaisperheen luona, joka asuu kahden huoneen mökissä. Marja-Liisa harjoittelee tullakseen taitavaksi perheenemännäksi, ja lopussa hän avioituu sodassa haavoittuneen Harrin kanssa.

WSOY 1943. Kansikuva Eeli Jaatinen.

Lisätietoja:

Kirjailijan nimi Tyyni Maria Tuulio.

Jatko-osa teokseen Marja-Liisan oma koti (1945).

Kaarina

Anja, Suvisaaren uuden sairaalan ylilääkärin rouva, etsii uutta paikkaansa sairaalan ja perhe-elämän väliltä. Anja ryhtyy sairaalan ja paikkakunnan "yhdysupseeriksi", kääntääkseen ihmisten mielet ja avuliaisuuden uuden sairaalan ja sen potilaiden hyväksi. Samalla toimeliaisuudella Anja hoitaa myös ympärilleen kertyneiden ihmisten suhteita.

WSOY 1944.

Lisätietoja:

Kirjailijan nimi Ester Paalanen.

Urho Karhumäki

Takakannesta:

”Että talkoohomma voi olla ’huisin kivaakin’, siitä on todistuksena

tämän kirjan toveriparvi, jonka lukija tapaa milloin pellolla,

milloin isänmaallisissa juhlissa, milloin kala- ja marjaretkillä. - -

Aurinkoisen kesän hauska tunnelma lepää kaiken yllä, ja hyvä

yhteishenki ’alkuasukkaitten’ ja siirtoväen nuorten parissa lupaa

kaikkea hyvää tulevaisuudelle.”

Kirjapaja 1944.

Urho Karhumäki

Päivärannan lasten Inkerin ja Erkin koulutoverit Kirsti ja Reino tulevat maalaistaloon kesäksi töihin ja saavat oppia erilaisista maatalous-, navetta- ja puutarhatöistä. Nuoret ehtivät välillä myös urheilemaan ja syksyllä esittelemään maatalouskerhon tuloksia syysjuhlassa.

”Työ Suomen hyväks’ uhratkaamme, kaikki työhön, taistohon…

iinä miss’ on onni maamme… siinä meidän onni on… - -

yö Suomen hyväks’… oli ollut ja oli edelleen poikien lippuna

linjoilla’. Se oli myös kotirintaman, talkooväen, nuoren

maatalouskerhoväenkin innoittavana pohjasävelenä viljelyspalstoilla

ja pelloilla, tässä syysjuhlassakin.” (s. 217).

Pellervo-seura 1944.

Anna Kasurinen

Ylioppilas Saara kirjoittaa kirjeitä helsinkiläistyneelle ystävälleen Pirkolle. Saara on sotasairaalassa apusisarena ja asuu kolmen muun neidon kanssa samassa huoneessa. Hän kertoo ystävälleen arjen tapahtumista, ja ihastumisestaankin.

Gummerus 1944. Kansi Eeli Jaatinen.

Lisätietoja:

Lisäpainokset 2. p. 1945.

Annikki Kivi

Viidesluokkalaisen Tuulan kotiin Tampereelle muuttaa Amerikasta Kristiina-serkku, joka vaikuttaa jotenkin salaperäiseltä. Tavanomaisen tyttökirjan juoneen sekoittuu salapoliisiromaanin aineksia, kun serkkua aletaan epäillä vakoilijaksi.

Karisto 1944.

Lisätietoja:

Lisäpainokset 2. p. 1944, 3. p. 1945.

Eila Kurkela

Nuori Lea on uskossa, mutta seurustelu kevytmielisempien koulutovereitten kanssa, ihastuminen Penttiin ja teatteriharrastus vieroittavat häntä uskonnosta. Päiväkirjassaan, jota Lea kutsuu nimellä Päivikki, Lea kirjoittaa sisäisestä taistelustaan. Lea seurustelee Reinon kanssa, mutta tämänkin usko horjuu. Syttyy talvisota ja myöhemmin uusi sota. Lea lähentyy uskossaan vakaata Kallasta eli Erkkiä, ja nuoret vihitään Erkin ollessa lomalla rintamalta. Kirja loppuu Erkin palatessa jälleen rintamalle.

Kuva ja sana 1944. (Kuvan ja Sanan nuorisokirjat).

Kansikuvan tekijä todennäköisesti Eeli Jaatinen.

Toini Lehtinen-Palme

12-vuotias rasavilli Irmeli karkaa kesähuvilalta leikkimään poikien kanssa Karisaareen merirosvoleiriä, 17-vuotias turhamainen isosisko Eila haaveilee laulajattaren urasta ja ulkomaanmatkasta - vain 9-vuotias Anneli auttaa mielellään äitiä. Sodan syttyessä isommatkin sisarukset joutuvat auttamaan äitiä täysihoitolan pitämisessä ja täyttävät siten velvollisuutensa tekemällä ahkerasti työtä. Eilan ihastus Penttikin vierailee täysihoitolassa. Syksyllä Eila aikoo lotaksi ja Irmeli lupaa parantaa tapansa koulun suhteen. Irmeli toimii myös salapoliisina ja paljastaa sotilaskarkurin.

WSOY 1944. Kannen kuva signeerauksen perusteella Eeli Jaatinen.

Kirsti Porras

Minäkertoja Pekka pitää päiväkirjaa jatkosodan aikaisesta, työntäyteisestä kesästään maalla.

”On se eri metkaa, että tähän sotaankin tottuu ihan niin kuin kaikkeen

muuhunkin. Eikä osaa ajatella, että miltä se tuntuisi, jos olisi taas rauha

ja isä aina kotona ja saisi ostaa kaikkea, mitä haluaa. Minäkin muistan,

että talvisodan aikaan oli vallan toista, kun ihmiset eivät vielä olleet

tottuneet sotaan.” (s. 11).

Kirjapaja 1944.

Kaarlo Ruovala

17-vuotias temperamenttinen Tuulikki eli Myrskytuuli hakeutuu suorittamaan työvelvollisuuttaan Lehtelän tilalle Hämeeseen. Tehokas Tuulikki pistää kuriin talon humalaisen nuoren isännän ja järjestää suuret talkoot vuotavan katon korjaamiseksi. Tuulikki kutsuu myös tuttaviaan kaupungista kesänviettoon ja talkooavuksi.

Aura 1944.

Lisätietoa:
Kirjailijan nimi Kaarlo Nuorvala.

Helmiriitta Setälä

Päiväkirjan muotoon kirjoitettu nuoren ylioppilastytön kertomus työpalveluleiriltä (TPK) Juhanalasta, Pohjois-Karjalasta. Päiväkirja alkaa helmikuun alusta v. 1942 ja loppuu heinäntekoaikaan. Työpalveluleirillä opetetaan kotitalous- ja navettatöitä, lastenhoitoa ja siivousta ja tytöt lähetetään apua tarvitseviin koteihin työtytöiksi.

Työpalvelun jälkeen tyttö osaa arvostaa naisten töitä:

”Työpalvelu pakolliseksi kaikille Suomen tytöille!” (s. 112).

Kuvittanut Helmiriitta Setälä. Otava 1944. (Tyttöjen kirjasto; 47).

Kansikuva signeerauksen perusteella Eila Kaustia.

Lisätietoja:

Kirjailija Helmiriitta Honkanen kertoo kirjan synnystä blogissaan (26.1.2010): ”Sota-aikana vuonna 1942 olin Pielisensuussa puolivuotisella Naisten työpalveluleirillä. Naisten työpalvelu oli Margit Borgin ja Tyyne Leiwo-Larsonin idea. Leirejä oli vuonna 1941-1945 eri paikkakunnilla yhteensä laajimmillaan 12, joista neljä oli ruotsinkielisiä ja 19-25 -vuotiaita tyttöjä oli 1500 kpl. eri yhteiskuntapiireistä. Leiri antoi ensin kuukauden koulutuksen leirikeskuksissa ja sitten kukin sai oman työkotinsa vähävaraisissa perheissä, joissa isä oli rintamalla. Sodan jälkeen leirit lopetettiin rahapulan vuoksi. - - Minä tein työpalvelukaudestani kirjan Otavalle Juhanalan työtyttö, jonka kuvitus oli lopputyöni Graafisen kurssin kuvituksen tunnilla.”

Tuulia

Joukko nuoria, 11-15 v. helsinkiläisiä ja kotkalaisia koululaisia tulee talvella koulujen pommituksen vuoksi sotaa pakoon vanhaan Kukkarannan huvilaan. Yllättäen myös amerikanserkku Mary liittyy seuraan. Ritva, 15 v., yrittää vanhimpana pitää nuorisotasavallan järjestystä yllä. Ikäviä uutisia saapuu, kun juron Raimo-serkun isä kaatuu rintamalla.

Koulussa huonosti menestynyt Raimo päättää ryhdistäytyä näyttääkseen, mihin sankari-isän ja taiteilijan poika pystyy. Ritva opastaa Marya:

”- - olemme kaikki siirtoväkeä. Siirtoväen täytyy aina osata sopeutua.” (s. 49).

WSOY 1944.

Lisätietoa:

Kirjailijan nimi Tyyni Maria Tuulio.

Kaarina

Maalaistalon tytär, ylioppilas Sinikka täyttää 21 vuotta ja käy rintamalle kirjeenvaihtoa kahdelle pojalle, sulhaselleen, naapurinpoika Jyrkille ja tuntemattomalle Mikolle. Sinikka päättää purkaa kihlauksensa ja lähtee Helsinkiin opiskelemaan ja kotiapulaiseksi. Maalaistalossa kasvaneelle Sinikalle sota-ajan Helsinki on uusi ja outo: ruokatavaroita pitää jonottaa, ilmahälytykset ja pommitukset koettelevat. Kirjeiden salaisuus paljastuu, kun Sinikka palaa takaisin kotiin ja tuo uusia ystäviä mukanaan maaseudun rauhaan.

WSOY 1945.

Lisätietoa:

Kirjailijan nimi Ester Paalanen.

Kaarlo Ruovala

Sota on päättynyt ja temperamenttinen ja toimelias Tuulikki eli Myrskytuuli etsii itselleen hyödyllistä tehtävää. Hän päättää auttaa sotalesken perhettä ja järjestää kouluun juhlat, joissa esittää tanssinumeron. Tuulikki järjestää myös sotalesken raha-asioita, pelastaa johtajan tyttären auton alta ja valvoo sairastuneen leskiäidin luona.

Aura 1945.

Lisätietoa:

Kirjailijan nimi Kaarlo Nuorvala.

Annikki Setälä

17-vuotiaan ystävykset Eeva ja Kaisa työskentelevät lottina, Eeva lääkintälottana entisessä lastenkodissa, joka on muutettu sotasairaalaksi, Kaisa puolestaan ilmavalvonnassa. Ilmahälytysten ja hoitotoimenpiteiden ohessa Eeva kokee myös romantiikkaa.

Sodassa kuolleita ei ollut lupa surra ylenpalttisesti, olihan sankarivainaja antanut korkeimman uhrinsa:

”- Nyt on Ollin hyvä olla, sanoi nainen puhellen ikään kuin itsekseen.

- Hän antoi kaikkensa isänmaalle, sanoi Kaisa.

- Enempää ei kukaan voi tehdä.

- En minä ole katkera, ja suonhan minä hänelle hänen kauniin osansa

tässä elämässä, jatkoi nainen.” (s. 123).

Kirjapaja 1945. Kansikuva signeerauksen perusteella Ami Hauhio.

Alli Saarentaus

Oppikoulun kahdeksannelle päässyt helsinkiläistyttö Anja Saranko pyrkii kesäksi työhän Satakuntaan Ylistenjärvelle. Hän pääsee kalastusapulaiseksi 'ukille', viettää juhannusta muiden nuorten kanssa ja rakastuu nuoreen upseeriin.

Valistus 1946.