Vappu Väre

Orvoksi jäänyt Pirkko matkaa pienen Liisa-siskonsa kanssa Helsinkiin etsimään heille kasvattiperhettä. Sodan jälkeen erityisesti karjalaisten sotaorpojen kysyntä onkin kasvanut. Liisalle on koti jo valmiina, mutta noin kymmenvuotias Pirkko-tyttö päätyy aluksi harhailemaan yksin pitkin Helsingin katuja. Iloinen ja topakka tyttö kohtaa useita avuliaita ihmisiä, ja hänestä tulee näyttelijä Lassen, Lars Iso-Kiven aloitteesta teatterilaisten kummilapsi. Pirkon kohtaamat ihmiset järjestelevät hänelle uutta perhettä, ja pian hänestä jo kilpaillaan. Väärinkäsitykset selviävät lopussa ja Pirkko pääsee samaan kotiin sisarensa kanssa.

WSOY 1940. (Kymmenen markan romaaneja; 190). Kansi 2. p. 1942

Lisätietoja:

Lisäpainokset 2. p. 1942.

Helli Hannula

On vuosi 1941. 7-vuotias Lemetti-poika karkaa Itä-Karjalassa neuvostojoukkojen evakuointikuormastosta ja piileskelee sairaan isoäitinsä kanssa autiossa kotikylässään. Lemetti yrittää hoitaa heikkoa isoäitiään ja hankkia ruokaa kolhoosista parhaansa mukaan. Sairasvuoteellaan opettaa viipurilaissyntyinen isoäiti Lemetille kristinuskoa. Kylään tulevat suomalaissotilaat ja lotat ottavat Lemetin huomaansa ja Lemetti pääsee sotilaan mukana Suomeen, missä hänet kastetaan kristinuskoon. Neuvostokarjalaisesta Lemetistä tulee suomalainen.

Kuvittanut Rudolf Koivu. Otava 1943. (Meidän lasten kirjasto; 21).

Kaarlo Ruovala

17-vuotias reipasotteinen lukiolaistyttö Tuulikki eli Myrskytuuli haluaa järjestää orvon sisarussarjan asiat ja ryhtyä heille äidiksi. Tuulikin setä asettaa Tuulikille kokeen: hän saa huolehtia lapsista itsenäisesti viikon ajan. Tuulikki aikoo myös etsiä sisarussarjalle isää ja yrittää mm. narrata kadulla kohtaamansa miehen naimisiin kanssaan.

Aura 1946.

Lisätietoja:
Kirjailijan nimi Kaarlo Nuorvala.

Salme Setälä

14-vuotias Aila on menettänyt pikkusiskonsa Annelin, joka vilustui viimeisen sotatalven aikana pommisuojassa. Surullinen Aila haluaisi pikkusiskon, ja perheeseen otetaankin kasvattisisareksi 11-vuotias orpo Maarit Pohjois-Suomesta, Kemijärven takaa. Maaritilla on seitsemän sisarusta ja hän ikävöi heitä, juuri kuollutta äitiään ja omaa pientä kotiaan. Kaupungissa ja koulussa olo tuntuu Maaritista vaikealta, vain käsityö ja hiihtäminen sujuvat hyvin. Ailan kanssa tytöt mm. hiihtävät Korkeasaareen ja kokevat seikkailun lumipyryssä. Laskentotunnilla Maarit katsoo oikeat vastaukset salaa tuloskirjasta. Mutta talvikaan ei tunnu oikealta etelän kaupungissa. Koti-ikävä ja oman kodin vapaus kaihertaa Maaritia, joka tuntee yhä kesälläkin olevansa väärässä paikassa. Hän lähtee eräänä aamuna varhain juna-asemalle mukanaan Ailan äidin käsilaukusta otettu seteli.

”Miten hän olisi voinut sanoa Ailalle, ettei Ailan koti hänelle koskaan voisi

olla koti, aivan oikea ikioma koti. Aila oli kiltti, ja täti oli kiltti, ja insinööri

oli myös kiltti, mutta ei se ollut kotia. Täällä oli aina kuin vieraisilla, kuin kylässä.” (s. 161).

Insinööri lupaa Maaritille, että he ehkä ensi kesänä voisivat lähteä matkalle Pohjois-Suomeen. Sitä ennen täytyy Maaritin kuitenkin ahkeroida koulussa:

”Meidän täytyy jokaisen oppia tekemään työtä, ja vasta kun olemme hyvin

tehneet työmme, voimme odottaa palkkaamme. Kukaan ei saa mitään

elämässä ilmaiseksi.” (s. 187).

Otava 1952. (Tyttöjen kirjasto). Kannen kuva signeerauksen perusteella Helmiriitta Honkanen.

L. Voronkova

Pieni Valenka-tyttö on jäänyt sodassa orvoksi, äiti ja pikkuveli ovat kuolleet pommituksessa, isä rintamalla. Valenka saapuu kylään talvella muiden pakolaisten kanssa. Veran, Jurin ja Taiskan Darja-äiti säälii tyttöä ja ottaa tämän taloon. Vähitellen kaupunkilainen, arka Valenka oppii eläinten hoidon ja talon tavat, kuten uunissa saunomisen sekä ystävystyy muiden lasten kanssa. Valenka pelastaa Jyrin rohkeasti kevätjäiden seasta ja hänestä tulee ”meidän Valenka”. Valenkalla on silti vaikeuksia kutsua Darjaa äidiksi.

”Viimeinen kauhea päivä kohosi taas selvänä hänen mieleensä. Kaupunkia pommitettiin. Savu ja pöly leijailivat heidän talonsa yllä, ja ikkunoiden paikalla oli mustat aukot. Äiti ryntäsi portaita alas pikku Tolja sylissä. Valenka näki kaiken kuin edessään. Äidillä oli sininen puku ja mustat hiukset hulmusivat tuulessa. Hän huusi säikähtäneellä äänellä: ’Valenka!’ Samassa kuului jyrähdys. Se oli pommi…” (s. 23).

Venäjänkielinen alkuteos Devotška iz goroda (1943).

Suomentanut Marikki Makkonen. Kuvat Maija Karma. WSOY 1967. (Lasten toivekirjasto; 39).

Lisätietoja:

Venäläinen lastenkirjailija Ljubov Fjodorovna Voronkova.

Lisäpainokset 2. p. 1971.

Katri Savoilainen

Einen koko luokka lähtee opettajansa johdolla evakkoon Tampereen seudulle pois Kotkan pommituksista. Koti-ikävä on kova, mutta majoituttuaan Harjalan suureen, tyhjillään olleeseen pirttiin, tyttöjen aika menee koulunkäyntiin ja kotiaskareiden hoitamiseen. Lisäksi joukkoon ilmestyy vielä kolmevuotias Lalla, Einen ”löytölapsi”, jolle etsitään kilvan kotia.

Tammi 1958. (Tammen tyttöjen sarja; 14).