SODASTA ON LEIKKI KAUKANA
Sodan perimmäisten syiden pohdintaa tai ideologista keskustelua ei 1960-luvun kotimaisissa nuortenkirjoissa juuri ollut. Sodanvastaisuus välittyi kuitenkin tapahtumien ja päähenkilön kautta, kun huolettomalle, sotaleikkejä leikkivälle poikajoukolle paljastuu sodan todellisuus. 1960-luvulla ilmestyi peräkkäisinä vuosina kaksi teosta, joissa sotaan viitattiin leikkinä: Kellbergin Viimeiset leikit (1964) ja Viljasen Leikki kaukana (1965). Sodan todellisuus ei vastaa kuvitelmia myöskään englantilaisen Daviesin kirjassa Sotaleikki (1980). Päähenkilön asennoitumisen kautta kuvataan muutosta sotaan suhtautumisessa myös esim. Erkki Suomelan teoksessa Oravapoika (1979).
Viimeiset leikit (1964)
Aarno Kellberg
Kansakoulu loppuu, kesäloma alkaa. Poikajoukko viettää viimeistä kesää ennen jatkosodan syttymistä. Kaverukset ja kilpakumppanit Antti ja Kalle sekä muut pojat kokeilevat koskenlaskua, tukinuittoa, kiipeävät kirkon torniin, harjoittelevatpa tanssiakin. Antti saa käsiinsä kiväärin, jolla harjoitellaan ampumista. Pojat haluaisivat päästä mukaan aikuisten taisteluharjoituksiin:
”He elivät kiinteästi mukana harjoituksessa. Pauke oli kuin musiikkia
heidän korvissaan. Rynnäkköhuuto sai ihon aivan kananlihalle.
- Voi samperi, että sota on hauskaa, sanoi Kalle.” (s. 40).
”Vielä tulee aika, jolloin meitäkin tarvitaan, virkkoi Antti.” (s. 41).
Isät joutuvat rintamalle ja poikien leikit on leikitty, tositoimet kotirintamalla alkavat:
”Kotirintamaa tarvitaan. Miehet ovat menneet ja meille jäi työt.” (s. 105).
WSOY 1964. (Nuorten toivekirjasto; 161). Päällys Elina Luukanen.
Lisäpainokset 2. p. 1981.
Leikki kaukana (1965)
Antero Viljanen
Savilan poikasakki - Mauri, Ake, Tuomo, Kyösti, Ville ja Tippa - pyrkivät taisteluun Nummen sakin kanssa ja valmistavat puisia miekkoja, jousia ja nuolia, vakoilevat, härnäävät ja yllyttävät. Isät ja vanhemmat veljet lähtevät kertausharjoituksiin ja talvisodan sytyttyä rintamalle, ja pojat aloittavat omat hurjat taistelunsa.
Pojilla on rehvakas asenne sotimiseen:
”- Kai siinä aina joku toope henkensäkin mistaa, kun ei ymmärrä pitää varaansa, - -. Mutta se on semmoisille vaan oikein.
- Niin, kyllä sodassa varmasti hyvin pärjää, kun ampuu vain kovasti joka suuntaan ja heiluttaa sapelia - -.” (s. 25).
Sota näyttäytyy seikkailuna kuin hakkapeliittojen aikaan:
”- - minä olen ollut ihan kateellinen, kun silloin on ollut niin hurjaa meininkiä.” (s. 74).
Pojat tuskin malttavat odottaa, että sota syttyisi ja koulut suljettaisiin:
”Se olisi jo niin kuin satua.” (s. 76).
Ilmahälytys ja pommitus katkaisevat poikien keskinäisen taistelun, ja yksi pojista haavoittuu. Rintamalla oleva isoveli kirjoittaa viisauden sanoja pojille:
”Ei sitä silloin tietänyt, mitä sota on. Kyllä täällä olla täytyy, kun tarvitaan, ja parhaansa pitää koettaa, mutta kuule, Ville, ei tämä ole leikin asia. Tästä hommasta on leikki kaukana.” (s. 161).
Karisto 1965.
Oravapoika (1979)
Erkki K. Suomela
13-vuotias Saku haluaa liittyä jatkosodan lopulla äidiltään salaa kotirintaman lähettijoukkoihin, Oravakomppaniaan. Sakukin haluaisi osansa sodasta:
”Mutta isot pitivät sodan omanaan. Vaikka Sakusta tuntui, että aina oli ollut sota - viime vuonna, edellisenä ja sitäkin ennen, niin sodasta ei ollut liiennyt hänelle juuri mitään. Ja jos sota äkkiä loppuisi, hän jäisi kokonaan ilman.” (s. 7).
Saku harjoittelee sotaa ja toimii lähettinä sotilassairaalassa. Saku etsii sodasta jännitystä ja seikkailua, mutta kokee myös pelkoa ja ahdistusta sodan ja sotilaselämän todellisuuden valjetessa vähitellen. Sotilassairaalasta karkaavan Koskisen kohtalo toimii Sakun herättäjänä ja saa hänet ajattelemaan uudella tavalla.
Gummerus 1979. Kansi Osmo Omenamäki.
Sotaleikki (1980)
Andrew Davies
Vilkas Conrad rakastaa kaikkea sotaan liittyvää: tappamista, armeijaa ja aseita, mutta hänen perheensä ei ota häntä vakavasti. Conradin isä on kirjailija, joka viihtyy pitkiä aikoja vessassa ja on usein poissaolevan tuntuinen. Kun Conrad eräänä yönä rysäyttää tankilla sisään olohuoneeseen, isäkin huomaa hänet. Conradin sotaleikit tunkeutuvat hänen uniinsa ja sitten niistä tulee vieläkin todellisempia: Conrad "vuotaa" toisen maailmansodan aikaan ja takaisin. Sotaleikit heräävät eloon, mutta Conrad huomaa sodan todellisuuden poikkeavan hänen sarjakuvista ja elokuvista peräisin olevasta käsityksestään.
Englanninkielinen alkuteos Conrad's war. Suomennos Kersti Juva. Otava 1980.
Päällys Eino Tepponen.
Lisätietoja:
Guardian-palkinto 1978 (Guardian Children's Fiction Prize).