POIKAMAISIA SEIKKAILUJA, KOTIRINTAMAA JA TUMMIA SÄVYJÄ
- kotimaista kirjallisuutta 1950-1960-luvuilta -
Sodan aikana yritettiin kotirintamalla elää kuten ennenkin. 1960-luvun kirjoissa, ja myöhemminkin, sota-aihe näkyi säännöstelynä ja pula-aikana, evakkoina ja siirtoväkenä koululais- ja tyttöromaaneissa. Kaupungeissa kuunneltiin ilmahälytyksiä ja paettiin pommisuojaan, maaseudulla pelättiin desantteja ja majoitettiin siirtoväkeä.
Poikakirjoissa seikkailut jatkuvat kotirintamalla: poikajoukot rakentavat pommisuojia, tutkivat raunioita, etsivät ja rakentelevat aseita ja ammuksia, mutta ovat myös kosketuksissa viholliseen esimerkiksi desanttijahdissa. Rajan pinnassa sotilaat, desantit tai partisaanit uhkasivat myös siviilejä. Aseisiinkin vielä tartutaan, kuten Yrjö Rekimiehen sotakirjoissa Ukkoslaivueen kasvatti (1958), SOS-Hanhikari (1962) ja Yrjö Muurannon Piilopirtin partiossa (1962), mutta useimmiten sodan arki välittyy rintamalla olevan vanhemman veljen tai isän kautta.
Poikien 1940-luvun sotaseikkailukirjoissa pojat halusivat epätoivoisesti päästä rintamalle kokemaan sodan aikuisten miesten ja isoveljiensä rinnalle. Myös myöhemmissä sotakirjoissa kuvataan poikien halua osallistua sotaan. Huoli varjostaa pojan elämää Rekimiehen Turmankorpeissa (1960): ”Idässä tapeltiin, mutta poikaa ei päästetty mukaan. Sota kiellettiin kolmetoistavuotiailta.”.
Sota-ajan jälkeen kirjoitetuissa kirjoissa ilmaistiin kuitenkin jo sodan raadollisuutta, tuhovoimaa ja sodan kauhuja toisin kuin 1940-luvun kirjallisuudessa. Sodan todelliset kasvot paljastuvat hetkellisesti pommituslennolle mukaan päässeelle pojalle Rekimiehen seikkailukertomuksessa Ukkoslaivueen kasvatti (1958):
”Täältä ylhäältä kaikki näyttäisi vain sarjalta leikillisiä välähdyksiä ja pöllähdyksiä, tuolla alhaalla se olisi
toisenlaista. Kuuma rauta silpoisi siellä lämmintä ihmisruumista, muuttaisi sen kylmäksi ja muodottomaksi,
murskaisi rakennuksia ja koteja, aiheuttaisi pakokauhua, pahalta haisevia savuavia kuoppia ja raatelevaa
epätoivoa pienen hyödyttömältä tuntuvan ihmisolion rinnassa.” (s. 79).
Samalla kun nuortenkirjallisuudessa kiinnostuttiin yhteiskunnallisista aiheista alettiin myös sotaa kuvata yhä realistisemmin. Urpo Vilantin teos Lapinpoika hiihtää kotiin (1964) kuvaa kaunistelematta Lapin asukkaiden paluuta hävitettyyn kotikyläänsä.
Suurten metsien vaeltaja. Eläinkertomus (1956)
Erkki Rekimies
Kesy hopeakettu Kirre jää yksin rajaseudulla sijaitsevan kettutarhan omistajien lähdettyä evakkoon sota-alueelta. Kirrestä tulee metsien vaeltaja, joka kamppailee ja taistelee selviytyäkseen hengissä mm. Kuikka-Simunan pyydyksistä, metsäpalosta ja taisteluista toisten petoeläinten kanssa. Kirre selviää koettelemuksista ja sodasta jatkosotaan asti, jolloin se kohtaa uudelleen kasvattajansa, ja menettää samalla henkensä räjähtävään miinaan.
Kuvat Martti Santala. Otava 1956. (Seikkailujen maailma).
Ukkoslaivueen kasvatti. Seikkailukertomus (1958)
Erkki Rekimies
14-vuotias orpo Pentti karkaa lastenkodista Bristol Blenheim -pommikoneen mukaan, tiputtaa Tsaikan ja pääsee ukkoslaivueen kasvatiksi. Hävittäjä joutuu eräällä pommituslennolla tekemään pakkolaskun vihollisen selustaan, josta Pentti tovereineen selviytyy haavoittuneena takaisin omien puolelle ja saa myöhemmin Mannerheimilta vapaudenmitalin.
Pommituslennolla mukana oleva Pentti näkee sodan todellisen luonteen:
”Hän tiesi nyt, minkälaisen tuhoavan voiman pommituslaivue kätki
kirjavaksi maalattuihin koneisiinsa. Savun sekä liekkien läpi hän näki
jotakin, jossa ei ollut runoa eikä romantiikkaa.
Hän näki sodan todelliset kasvot.” (s. 46).
”Täältä ylhäältä kaikki näyttäisi vain sarjalta leikillisiä välähdyksiä ja
pöllähdyksiä, tuolla alhaalla se olisi toisenlaista. Kuuma rauta silpoisi
siellä lämmintä ihmisruumista, muuttaisi sen kylmäksi ja muodottomaksi,
murskaisi rakennuksia ja koteja, aiheuttaisi pakokauhua, pahalta haisevia
savuavia kuoppia ja raatelevaa epätoivoa pienen hyödyttömältä tuntuvan
ihmisolion rinnassa.” (s. 79).
Otava 1958. (Poikien seikkailukirjasto; 11).
Uponnut sotasaalis (1959)
Erkki Rekimies
Yritteliäät pojat Pekka, Veka ja Ensku seikkailevat sodan aikaisessa, meren rannalla sijaitsevassa rajakaupungissa talvisodan jälkeen. Erityisesti Veka ja Ensku puuhailevat tarmokasta kaupankäyntiä milloin milläkin motin pohjasta evakuoidulla aarteella, räjähteillä ja aseilla. Poikia auttaa sotavanki Nikolai, joka hoitaa talonmiehen tointa. Häneltä pojat saavat kuulla merenpohjassa olevasta pommikoneesta, jonka nostoa pojat ryhtyvät puuhaamaan.
WSOY 1959. (Nuorten toivekirjasto; 124). Päällys Sauli Rantamäki.
Turman korpit (1960)
Erkki Rekimies
Lappalaisukko Lenkku, Samu ja 13-vuotias Eero kokevat erämaista palatessaan odottamattoman järkytyksen: heidän kotinsa on poltettu, omaiset evakuoitu. Norjaan pyrkivä saksalaispartio pakottaa Samun oppaakseen, mutta ukko suunnittelee kostoksi eksyttävänsä miehet tunturiin.
Vankina, Lapin sota huoli varjostaa pojan elämää:
”Idässä tapeltiin, mutta poikaa ei päästetty mukaan. Sota kiellettiin
kolmetoistavuotiailta.” (s. 7).
WSOY 1960. (Nuorten toivekirjasto; 130). Päällys Peter v. Martens.
Virmaojan vintiöt. Nuorisoromaani (1961)
Pauli Kojo
Inkeriläinen pakolaispoika Viki tulee sodan aikana asumaan minäkertojan, kolmatta luokkaa käyvän pojan (n. 10-12 v.) perheeseen. Kahden muun pojan kanssa pojat rakentavat maailman suurimman juhannuskokon, taistelevat Peräkylän Pullistelijoita vastaan, hautaavat saaresta löytämänsä venäläissotilaan luurangon ja löytävät varsikäsikranaatin. Viki on perheessä talvesta syksyyn.
Otava 1961. (Otavan nuortenkirjoja). Päällys Usko Laukkanen.
Unohdettu kylä (1961)
Usko Moilanen
Pohjoisten rintamien tuntumaan, tiettömän korven keskelle on jäänyt pieni, kolmen talon kylä talvisodan jalkoihin. Kylän asukkaat - kolme äitiä lapsineen ja vanha vaari muuttavat asumaan yhtä taloa ja onnistuvat piilottelemaan venäläisten sotilailta ja lentokoneilta. He peittävät talon lumella, kaivavat pihaan lumitunneleita liikkumista varten, nukkuvat päivisin ja lämmittävät taloa vain öisin. Vaari metsästää ja ampuu siinä sivussa muutamia vihollisen sotilaitakin. Reippaat lapset auttavat ja mm. hakevat koulukirjoja vihollisen valtaaman talon ullakolta.
Jatkaa osittain sota-aikaisten poikien seikkailukirjojen perinnettä asenteiltaan. Pienet lapset on kuvattu ihanteellisen ja epäuskottavan neuvokkaiksi ja reippaiksi. Metsän eläimet päätyvät nahoiksi. Pojat seuraavat ikkunasta ketun puuhia, joka ”hauskuuttaa vartijoita, melkein kuin vartiokoira” (s. 36) ja seuraavaksi vaari ampuu sen. Pojat seuraavat innoissaan ketun nyljentää. Samoin kun pojat näkevät ilveksen puussa: ”Vaari, ammu se! hihkaisi Matti malttamattomasti.” (s. 103). Korpelan isälle myönnetään Mannerheimin risti. Vaari ajattelee:
” - Ja pojanpojasta tulee yhtä reipas mies ja kaikista tämän kylän pojista
- ja tytöistäkin! Eihän täällä laiskat ja nahjukset menestyisikään - -.” (s. 96).
WSOY 1961. (Nuorten toivekirjasto; 144). Päällys Sauli Rantamäki.
Rajakylän lapset (1961)
Helmi Salokannel
Pienessä itärajan tuntumassa sijaitsevassa Eksymän kylässä, napapiirin pohjoispuolella on seitsemän taloa. Kylän lapset Miili, 14-v. ja Iipo, 12-v. seikkailevat talvella tuntureilla poroa hakemassa, törmäävät karhuun ja löytävät desantin kätkön. Kylän opettaja paljastuu partisaaniksi, kun koulun joulujuhlaan hyökätään käsikranaatein. Kesällä partisaanit hyökkäävät kylään ja Miili, Ilpo, 5-vuotiaat kaksoset Lillukka ja Jukka sekä vauva Jallukka joutuvat veneellä pakosalle. Lapsia uhkaa metsäpalo, nälkä ja partisaanit, jotka ampuvat lasten koiran. Saksalaisten sotilaiden vesitasossa palaavat lapset takaisin Saittajärvelle.
WSOY 1961. (Nuorten toivekirjasto; 143).
Kun isä lähti sotaan. Nuorisoromaani (1962)
Lauri Jauhiainen
Isä kutsutaan talvisotaan ja pojat ryhtyvät auttamaan kotirintamalla. 14-vuotias Kalevi perustaa toveriensa kanssa Majakkavartion, josta koituu apua koko kylälle. Vartio rakentaa sirpalesuojan pommitusten varalle ja keksii retkillään salaperäisen, mustan miehen, jäljittäen tämän hiilimiiluille. Puunhakumatkalla Kalevin varpaat paleltuvat. Haavoittunut isä palaa lopussa kotiin ja kertoo oman sotakertomuksensa.
Otava 1962. (Otavan nuortenkirjoja). Päällys Mikko Tirkkonen.
Piilopirtin partio. Seikkailukertomus talvisodan ajalta (1962)
Yrjö Muuranto
Talvisota on syttymässä. 17-vuotias Jyrki palaa rajan tuntumassa sijaitsevaan, juuri evakuoituun kotikyläänsä ja ilmoittautuu vapaa-ehtoiseksi rajavalvojaksi. Kylä joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Jyrkin mielitietty Brita sekä vanha (Karjalan?) murretta pakiseva Ontrei, kirkonkellojen soittaja, joutuvat Jyrkin kanssa taistelun tiimellykseen ja välillä vangeiksikin. Talvimyrskyn raivotessa Jyrki suorittaa urotekoja ja pelastaa vangit ja haavoittuneen partiomiehen Vanhan. Sotakoira Rex auttaa.
”Älkää ampuko, hän huusi epätoivoisena. - Minä tahdon elää!” (s. 49).
WSOY 1962. (Punainen sulka; 21). Päällys Sauli Rantamäki.
Lisätietoja:
Lisäpainokset 2. p. 1966
SOS-Hanhikari (1962)
Erkki Rekimies
Kahden miehen partio, 18-vuotias laivaston aliluutnantti Pekka ja matruusi Amos, saavat erikoistehtäväkseen evakuoida Hanhikarin saaresta kapteenin sukulaiset, majakanvartijapariskunnan ja 14-vuotiaan Heikki-pojan. Mutta venäläiset ovat jo ehtineet vallata saaren. Seikkailujen ja tulitaistelujen jälkeen partio on onnekkaasti suorittanut tehtävänsä.
WSOY 1962. (Nuorten toivekirjasto; 147). Kansikuva Sauli Rantamäki.
Lapinpoika hiihtää kotiin. Nuorisoromaani (1964)
Urpo Vilanti
13-vuotiaan lappalaispojan Sakarin isä on kuollut sodassa. Kun Lapin sota syttyy, evakuoidaan koko Launion kylä lehmineen Ruotsiin. Evakkoleirin hälinästä poika kaipaa takaisin raunioituneeseen kotikylään, jossa vain kirkko on jäänyt pystyyn. Lumen tultua Sakari lähtee salaa hiihtomatkalle kotia kohti. Paluu hävitettyyn kotikylään on realistinen ja kaunistelematon.
Otava 1964. (Otavan nuortenkirjoja). Päällys Aarne Kotilainen.
Naarajärven jahtiyö (1968)
Veikko Rissanen
12-vuotias, murretta haastava ja kessua poltteleva karjalaispoika Esa ampuu vahingossa 15-vuotiaan naapurinpoika Harrin koiranpennun. Vihoissaan Harri lähtee yksinään suunnitellulle eräretkelle sorsia ampumaan, mutta Esa seuraakin perässä. Pojat kohtaavat erämaajärvellä desantteja, ja Harrin onnistunut laukaus pelastaa sotilasjunan räjäytykseltä. Kotona Harria odottaa rintamalta junalla lomalle tullut isä.
WSOY 1968. (Nuorten toivekirjasto; 179). Päällys Raimo Raatikainen.